Tervetuloa 350 Suomen vuosikokoukseen!
Tervetuloa 350 Suomi ry:n sääntömääräiseen vuosikokoukseen maanantaina 12.3.2018 klo 17.30 Kallion kirjastoon, kokoushuone Dekkarikirjastoon (Viides linja 11, Helsinki)!
Kokous on avoin kaikille kiinnostuneille, mutta vain jäsenillä on äänioikeus. Jos et vielä ole jäsen tai et ole vielä maksanut vuoden 2018 jäsenmaksua, suuntaa Jäsenyys-sivuille viimeistään torstaina 8.3.2018. Kokouksessa valitaan myös yhdistykselle uusi hallitus, joten jos sinulla on kiinnostusta asettua ehdolle, kannattaa varautua esittelemään itsensä! (Halutessasi voit kertoa siitä myös ilmoittautumislomakkeessa.)
Olet myös tervetullut kokoukseen, jos toimintamme muuten kiinnostaa! Olitpa jäsen tai et, jos sinua kiinnostaa esimerkiksi osallistua kampanjaan ruoan ilmastovaikutuksiin puuttumiseksi, Rahat pois fossiilisista -kampanjaan jossain Suomen yliopistossa tai syksyllä järjestettävän Power Shift Nordicin suunnitteluun, tule paikalle juttelemaan tai ota muuten yhteyttä!
Ilmoittautuminen vuosikokoukseen ei ole välttämätöntä, mutta tarjoilujen mitoittamiseksi toivomme ilmoittautumista viimeistään 12.3. klo 12 mennessä tällä lomakkeella.
Ilmoitathan samalla mahdollisista allergioistasi ja erikoisruokavalioista (tarjoilu on vegaaninen). Myös etäosallistuminen Skypellä on mahdollista, ilmoitathan tällöin myös Skype-tunnuksesi. Kokousasiakirjat ovat saatavilla täältä.
Kokouksen esityslistan löydät alta. Tervetuloa!
Vuosikokouksen esityslista
- Kokouksen avaus
- Kokouksen järjestäytyminen: valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
- Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
- Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen
- Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto
- Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
- Vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio
- Vahvistetaan varsinaisten jäsenten liittymis- ja jäsenmaksun suuruus sekä kannattajajäsenten liittymis- ja kannattajajäsenmaksun suuruus
- Valitaan yhdistykselle puheenjohtaja ja hallitus
- Valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja varatoiminnantarkastajaa taikka yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja varatilintarkastajaa tarkastamaan kuluvan tilikauden tilejä
- Muut esiin tulevat asiat
- Kokouksen päättäminen
…
Kieltäminen, ahdistus ja ilmastokasvatus
Ihmiset tietävät jo. Tuoreet tutkimukset paljastavat, että nykyväki on hyvin laajalti tietoinen ympäristötuhoista. Ongelmana on se, että asia on niin ahdistava, etteivät ihmiset löydä keinoja käsitellä sitä.
Ympäristökasvatuksessa on jo hyvin pitkään ymmärretty, että tiedon välittämisen lisäksi tarvitaan tunteiden aktivoimista ja käytännön toimintaa. Uudet tutkimukset niin sanotusta ympäristöahdistuksesta (eco-anxiety) ja kieltotiloista (denial) tähdentävät entisestään tunteiden merkitystä. Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnissamme on tarjolla liian vähän keinoja käsitellä ympäristöuhkiin liittyviä vaikeita tunteita.
Omat viimeaikaiset tutkimukseni keskittyvät ympäristökysymysten henkisiin ja hengellisiin ulottuvuuksiin. Ympäristöahdistus herättää syviä tuntoja ja niin sanottuja eksistentiaalisia, olemassaolon tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä. Mistä löytyy elämän mielekkyys, jos maapallon luontoa tuhotaan jatkuvasti näin paljon? Miten teollisuusmaiden ihmiset kykenevät elämään syyllisyyden kanssa, joka nousee ilmastopäästöjen aiheuttamisesta ja köyhille ihmisille koituvista seurauksista?
Ilmiö on niin laaja, että monitieteellinen tarkastelu on välttämätöntä. SIRENE-verkosto on erityisen hyödyllinen tämän kaltaisten teemojen kannalta. Kun monien eri alojen ihmiset pohtivat asioita yhdessä, löytyy uusia ja olennaisia näkökulmia. Viime aikoina olemme esimerkiksi kehitelleet ilmastokasvattaja Anna Lehtosen kanssa näkemyksiä draamallisten metodien käytöstä ympäristöahdistuksen lievittämiseksi.
Kasvatus ja viestintä liittyvät olennaisesti yhteen tämän kaltaisissa teemoissa. Tieteessä tapahtuu -lehden tuoreessa numerossa käsittelen kysymystä: ”Miksi ilmastonmuutoksesta on niin vaikea puhua?” Moni lukija ei luultavasti sijoita artikkelia ”ympäristökasvatus”-otsakkeen alle, mutta itselleni kyse on laajasti ymmärrettynä juuri siitä. Kyseessä on tutkimus ja toiminta, joka auttaa ympäristökäyttäytymisen kehittämisessä.
Ympäristöahdistuksen ja siihen liittyvien kieltotilojen tutkimus on kansainvälisestikin vasta alkutaipaleella. Yksi tuore esimerkki on monitieteellisen Global Discourse -lehden teemanumero (1/2017), jossa pureudutaan kestävyys-käsitteen (sustainability) ja kieltotilojen suhteeseen. Taustalla on etenkin brittiläisen John Fosterin After Sustainability-teos. Oma artikkelini tarkastelee ympäristökasvatusta siitä näkökulmasta: ”Environmental Education After Sustainability: Hope in the Midst of Tragedy”.
Toivo on keskeisen merkittävä asia ihmisille. Nykyisessä tilanteessa tarvitaan kuitenkin realistista viestintää tragedioiden suuresta määrästä, koska muuten ihmiset eivät pidä puhetta uskottavana. Puolipiilevä ympäristöahdistuneisuus on siis merkki sekä realismin että toivon sanomien tarpeesta
Tämä johtaa entistä suurempaan tasapainoiluun positiivisten ja negatiivisten sisältöjen välillä. Onneksi käytännön kohtaamisissa on aina mahdollisuus kysyä osallistujilta, mitä tunteita ja ajatuksia heillä on. Vuorovaikutuksessa voidaan vähitellen edetä erilaisten tunteiden käsittelyyn ja sitten suuntautua yhdessä toimintaan. Yhtymäkohdat taideperustaisiin metodeihin ovat ilmeiset: ne mahdollistavat riittävän kokonaisvaltaisen kokemisen. Toisaalta tällaiset työskentelyt tulevat lähelle henkisyyttä (spirituality), ja on myös mahdollista tietoisesti kehittää henkisiä sekä hengellisiä metodeja. Jälkimmäisten luontevin käyttöpaikka on erilaisten katsomusyhteisöjen tapahtumissa. Tavoitteena on toivo ja myös ilo traagisen maailman keskellä.
Kirjoittaja Panu Pihkala työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, erityisalanaan ympäristökysymykset. Teksti on alunperin julkaistu Sirene-blogissa. …
Ilmastokasvatusta opettajille
Suomen peruskouluissa ja lukioissa toimii tällä hetkellä opetustehtävissä n. 45 000 opettajaa. He ovat portinvartijoita, joilla on keskeinen rooli lasten ja nuorten akateemisen osaamisen ja taitojen kehittymisessä – myös ilmastoasioissa.
Tutkimusten mukaan opettajien ilmasto-osaaminen on usein kuitenkin puutteellista. Tämä näkyy mm. sekaannuksina ympäristöongelmien välisistä yhteyksistä ja lisäksi käsitys siitä, että ilmastonmuutos on ainoastaan luonnontieteellinen ongelma, tuntuu istuvan tiukassa. Monien oppiaineiden opettajat kokevat, ettei aihe kuulu heille. Oppikirjoissakin aihetta käsitellään usein riittämättömästi ja ne saattavat sisältää jopa virheellistä tietoa.
Vuonna 2016 voimaan astuneet koulujen uudet opetussuunnitelmat ensimmäistä kertaa velvoittavat opettajat käsittelemään aihetta koulussa. Erityisesti sen opettaminen on maantieteen ja biologian opettajien vastuulla, mutta opetussuunnitelmien yhteisen arvopohjan mukaisesti kouluyhteisön tulee kasvattaa oppilaista ilmastonmuutoksen vakavuuden ymmärtäviä kansalaisia, jotka osaavat toimia sen hidastamiseksi.
Suomessa järjestöillä ja muilla koulun ulkopuolisilla toimijoilla on hyvät mahdollisuudet tukea kouluyhteisöä opetustyössä ja eri alojen osaajat toivotetaan kouluun usein lämpimästi tervetulleeksi. Kiristyneen taloudellisen tilanteen vuoksi järjestöjenkin tukiresurssit ovat nyt tiukoilla ja moni ilmastokasvatushanke ja -tutkimusprojekti on tällä hetkellä jäissä. Esimerkiksi Ilmari-hankkeen toistakymmentä vuotta jatkunut kouluvierailutoiminta on katkolla. Edistystäkin silti tapahtuu koko ajan. Ilmari-hankkeessa suunnitellaan digitaalista oppimispeliä ilmastoaiheesta, WWF kehittää koulujen ympäristöryhmien toimintaa ja yliopistoilla testataan uutta monialaista IlmastoNyt-verkkokurssia.
Itse olen pyrkinyt vastaamaan haasteisiin Maj ja Tor Nesslingin säätiön tuella toteuttamani Open ilmasto-opas -hankkeen avulla. Kyseessä on aineopettajille vuoden 2016 aikana tehty avoin ja ilmainen nettisivu, joka kuvaa ilmastonmuutos-ilmiön jokaisen koulussa opetettavan oppiaineen näkökulmasta erikseen. Lisäksi opas tarjoaa kuvamateriaalia, tehtäväideoita, vinkkejä monialaiseen oppimiseen ja alakoulun ilmastokasvatukseen, sekä yleistietopaketit ilmastonmuutoksesta ja ilmastokasvatuksesta. Materiaalin sisältöjen ideointiin ja kommentointiin osallistui hankkeen aikana yli sata suomalaista ilmasto- ja kasvatusalan toimijaa opettajista tutkijoihin ja kansalaistoimijoihin.
Vuonna 2017 kierrän kouluissa kouluttamassa opettajia ilmastonmuutoksesta, ilmastokasvatuksesta ja Open ilmasto-oppaan käytöstä. Materiaali on saanut innostuneen vastaanoton, mutta tietotulvien maailmassa hyviäkin juttuja täytyy pitää esillä jatkuvasti ja sinnikkäästi.
Kirjoittajana ympäristökasvattaja Pinja Sipari, joka on mukana järjestämässä PowerShift 2017 -tapahtumaan työpajaa ilmastokoulutuksesta. Tämä blogi on alunperin julkaistu 20.2.2017 Ilmasto.org -sivustolla.
Yhdessä tekemällä ilmaston hyväksi
Sarianna Mankki on ollut mukana tuomassa Power Shiftiä ja 350-ilmastoliikettä Suomeen. Miksi hänen mielestään kannattaa lähteä mukaan Power Shiftiin? Kyselimme Sariannalta tapahtuman historiasta, ilmastoliikkeen haasteista ja kuulimme, miten Pokémon Go liittyy kaikkeen tähän.
Sarianna on 27-vuotias ja ollut vapaaehtoisena mukana monien järjestöjen toiminnassa. Hän perusti vuonna 2014 Anu Paajasen ja Saku-Matti Mäen kanssa 350 Suomi -ilmastojärjestön, joka on Suomen Power Shift -tapahtumien taustalla. Sarianna toimi ensimmäisen Power Shiftin tapahtumakoordinaattorina vuonna 2014, ja on toiminut myös 350 Suomen puheenjohtajana. Päivätyökseen Sarianna toimii tällä hetkellä kansanedustaja Antero Vartian (vihr.) eduskunta-avustajana. Tapasimme Sariannan Helsingin Kalliossa jutellaksemme Power Shiftistä ja ilmastokysymyksistä.
Miten ja miksi lähdit mukaan alunperin tekemään Power Shiftiä?
Osallistuin vuonna 2013 Global Power Shiftiin Istanbulissa, joka oli isomman skaalan tapahtuma: siihen osallistui 500 nuorta 135 eri maasta. Tapasin silloin Sakun ja päätimme yhdessä tuoda Power Shiftin Suomeen. Mielestäni Power Shiftillä oli mahtava konsepti: kokoonnutaan yhteen muutamaksi päiväksi, suunnitellaan kampanjoita ja aletaan toteuttaa niitä, ja samalla tavataan muita ilmasto-asioista kiinnostuneita.
Mitä olet oppinut Power Shiftiä järjestäessäsi?
Ihan tällaisia perusjuttuja, joista on myös itselle hyötyä: tapahtuman järjestämistä, vapaaehtoisten koordinointia, kampanjoiden suunnittelua ja ylipäätään ihmisten organisoimista. Mielestäni on tärkeää, että ihmiset saavat yhteyden toisiinsa tapahtuman aikana ja ystävystyvät toistensa kanssa! Se on todella tärkeää liikkeen rakentamisen kannalta.
Mikä on ollut itsellesi antoisinta tässä työssä ja miten pidät motivaatiota yllä? Varsinkin, kun ilmastotyössä tulokset eivät välttämättä ole heti havaittavissa, vaan suuria muutoksia voi tapahtua vasta vuosien työn jälkeen.
Totta, todella konkreettisia tuloksia saa aikaan harvoin nopeasti. Esimerkiksi Polttava kysymys -kampanjalla kesti seitsemän vuotta ennen kuin ilmastolaki saatiin läpi. Kärsivällisyyttä pitää siis olla. Motivaatiota pitää yllä ihan vain se, että ilmastonmuutos on mielestäni ihmiskunnan suurin uhka tällä hetkellä. Pakolaiskriisi on vasta pientä esimakua siitä, minkälaisia ihmiskohtaloita meillä tulee olemaan jos ilmastonmuutos saa edetä kuten se nyt etenee. Olen motivoitunut siitä, että meidän pitää pelastaa ihmiskunta siltä tulevaisuudelta minkä ilmastonmuutos voi pahimmillaan aiheuttaa. Mutta pelkästään sillä ei pysy motivaatio yllä, vaan pitää muistaa myös ottaa itse välillä rennosti ja huolehtia omasta jaksamisesta.
Minkälaisia vinkkejä sinulla on ilmastoaktivistille omasta jaksamisesta huolehtimiseen? Tämän vuoden Power Shiftissähän on myös tulossa aiheesta työpaja.
Pitää löytää harrastus, joka vie ajatukset pois muusta. Itse esimerkiksi pelaan tällä hetkellä Pokémon Go’ta, se vie ajatukset hyvin pois sekä töistä että järjestöhommista. Koiran kanssa tulee tehtyä tunnin-parin lenkkejä pelatessa!
Miksi mielestäsi kannattaa osallistua vuoden 2016 Power Shiftiin?
Power Shift on yksinkertaisesti Suomen suurin ja mahtavin ilmastotapahtuma. Sinne tulee innostuneita uusia aktiiveja sekä myös vanhoja ja kokeneita, joilta …
Näkemisen arvoinen juttu!
Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat perustavat ajatuksensa usein väittämiin, että ilmastonmuutoksen näkeminen on mahdotonta. Eri tiedetahojen kippuroita ja käyriä voidaan esittää halutussa ulkoasussa ja kulloiseenkin tarpeeseen sopivalla tavalla. Aikajanaa säätämällä ilmastonmuutos on jopa helppoa sivuuttaa. Ilmastonmuutokseen uskova ja sitä esittävä tiedeyhteisö on tosin itsekin ampunut itseään jalkaan luomalla kaavioita, joiden on helposti huomattu liioittelevan esittämäänsä asiaa. Yksi sellaisista oli lepäävää jääkiekkomailaa kuvaava viivakaavio, missä kuvataan ilmaston lämpötilan pysyneen suhteellisen samanlaisena viimeisten tuhansien vuosien ajan (mailan varsi), mutta kääntyneen voimakkaaseen nousuun 1800 luvulta lähtien (mailan lapa).
Ilmastonmuutosta mitataan puiden, maaperän ja esimerkiksi jäätiköiden vuosirenkaista, ja viimeisten tutkimusten mukaan tietoja on voitu yhdistää luotettavasti jo useiden tuhansien vuosien taakse. Ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvat kaivelevat annettuja arvoja ja dataa innokkaasti ja takertuvat jokaiseen yksityiskohtaan, mikä kumoaisi esitetyn todisteen ilmastonmuutoksen todellisesta tilasta. Jos jääkiekkomaila kuvaajana onkin ehkä aavistuksen liioiteltu malli ilmaston lämpenemiselle, niin onko sillä väliä? Tiedeyhteisötkin ovat nykyään osittain markkinoiden armoilla ja tuloksien on oltava joskus näyttäviä. Huolestuttavampia ovat tiedeyhteisöjen ”tilaustyöt”, jolloin tutkimuksen sponsori saa tilaamansa tuloksen asiasta kuin asiasta. Tämä jos mikä rapauttaa koko tieteen uskottavuuden.
Voiko ilmastonmuutosta nähdä?
Olen reissannut elämässäni noin 5000 kilometriä hiihtäen ja kävellen pitkin arktisia alueita, eli juuri siellä missä kasvihuoneilmiön sanotaan vaikuttavan voimakkaimmin. Olen katsellut hupenevia jäävirtoja Huippuvuorilla ja sulavaa jäätikköä Grönlannissa.
Huippuvuorten jäätiköiltä laskeutuvien jäävirtojen muutoksen ovat selvästi nähtävissä normaaleilta vaelluskartoiltakin. Jäätikön vanhat mereen laskeutuvat jäävirrat ovat ulottuneet 1960 ja 1970 luvuilla paljon kauemmaksi merelle, kuin nykyään. Samankaltaisia tuloksia on nähtävissä Alpeilla. Mutta mitä merkitsee 40 tai 50 vuotta ilmastonmuutoksen suhteen?
Grönlannin jäätiköllä olen asunut yhteensä neljä kuukautta parilla eri reissulla. Grönlannin jäätikkö on ystävällinen paikka telttailla ja selvisin retkistä vailla suurempia fyysisiä kolhuja. Olen tutkinut harrastuksenani suomalaisten arktisten retkikuntien toimia viimeisten 50 vuoden ajalta. Ensimmäinen arktinen retkikunta yli Grönlannin jäätikön oli vuonna 1966 ja sillä juhannukseen päättyneellä matkalla ei nähty yhtäkään jäätikön päälle sulamisvesistä muodostunutta järveä. Matkan hurjat -50 asteen pakkaslukemat ja myrskyt tuntuvat tämän päivän retkeilijästä käsittämättömiltä. Toisaalta matkan pituudeksi on ilmoitettu 700 kilometriä, vaikka nyt satelliittikuvista mitattuna matka ei voinut olla yli 560 kilometrin pituinen. Ehkä mittaustekniikoissa on eroja lähimenneisyydessäkin.
Vuonna 2003 ja 2008 olin itse reissuilla Grönlannin jäätiköllä. Molemmilla kerroilla jouduin reissukaverin kanssa uskomattomiin vesileikkeihin sulamisvesien kanssa. 2010 eräät arktisia reissuja tekevät ystäväni makasivat yli 30 päivää teltassa pitäen sadetta. Grönlannin jäätiköllä. Mutta mitä merkitsee 10, 15 tai 50 vuotta ilmastonmuutoksen suhteen?
Grönlannin jäätiköllä vierailin myös useilla tutkimusasemilla, joiden pääasiallinen tehtävä on tulkita ilmastonmuutosta vertailevin menetelmin. Näiden tutkimusasemien jäänkairausnäytteiden tulokset ulottuivat luotettavasti noin …
Kenellä on oikeus vaikuttaa ilmastopolitiikkaan?
Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka on syntynyt lokaaleista toimista. Ilmastopolitiikan huippukokouksista viimeksi Pariisissa useat kansalaisjärjestöt vaativat sitovaa globaalia ilmastosopimusta. Ilmastokriisi on tänä päivänä niin kouriintuntuva ilmiö, että asian selättämiseksi globaalit liikkeet, toimenpiteet ja sitoumukset ovat välttämättömiä.
Kasvihuonekaasujen vähentämisessä tärkeimmät toimet tehdään monesti lokaalisti. Hiilivapaa Helsinki kampanja onnistui vuoden 2015 lopussa tavoitteessaan – Helsinki päätti sulkea hiilivoimalansa. Turun kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2040 mennessä.
Laajemmassa mittakaavassa avainasemassa ovat valtiot. Kiina on luvannut aloittaa maan sisäisen päästökauppajärjestelmän vuonna 2017 ja uusimpana tavoittelevansa lihankukutuksen puolittamista.
Uusin ilmastopolitiikan uutinen kuultiin 20.7. kun EU-komissio ilmoitti Pariisin ilmastosopimusta toteuttavasta päästövähennysten taakanjaosta jäsenmaiden kesken. Aiheesta saatiin Suomessa aikaiseksi pienimuotoinen keskikesän kuohahdus, sillä monet vaikuttajat järkyttyivät saamastamme kovasta määräyksestä: vähentää päästökaupan ulkopuolisella sektorilla (liikenne, lämmitys, jätehuolto, maatalous) päästöjä 39 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Ensimmäisinä jakoa ehtivät arvostelemaan eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen (kesk) ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (PS). Ensimmäisen mielestä esitys ei saa johtaa Suomen talouden kustannustason kasvuun. Jälkimmäisen mukaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on epäonnistunut Suomen edunvalvonnassa. Pisimmän korren kritiikin vyöryttämisessä vei Elinkeinoelämän keskusliitto, joka totesi että ”Suomen on käännettävä jokainen kivi saadakseen oikeudenmukaisempaa kohtelua”.
Erityisen kiinnostavan ja ilmastopolitiikan realismia hyvin kuvaavan kommentin esitti komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen Helsingin Sanomissa. Hän totesi että Suomi ei ole ainoa maa, jota esitys on harmittanut. ”Kun 28 hallitusta on yhtä pettyneitä, suurusluokat ovat kohdallaan”.
Ilmaamme kasvihuonekaasuja vuosisadat iloisesti tuprutelleet EU-maat ovat siis pöyristyneitä saamistaan päätöstavoitteista, joita he itse Pariisin ilmastoneuvotteluissa kannattivat. Itse asiassa ilmastopolitiikan edistysairuena toiminut EU on laatinut Pariisissa diiliä, jossa yhteisestä sovitaan, että ilmasto ei saa lämmetä yli kaksi astetta. Lisäksi tavoitteena on rajoittaa keskimääräinen lämpötilan nousu 1,5 asteeseen.
EU:n sisäinen taakanjako, jota Suomessa on moitittu vaativaksi, ei riitä alkuunkaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mistä siis on kyse? Ilmastopolitiikan ristiriita on ahdistavaa, järjetöntä ja turhauttavaa. Kuinka monta kertaa samasta asiasta pitää vääntää, neuvotella ja päättää?
Kansanedustaja Kaj Turusen kommentissa oli pieni totuuden siemen dilemman ymmärtämiseen: ”epäonnistunut edunvalvonnassa”. Olen itse ajatellut kuvion näin: globaalin ilmastokriisin estäminen on ihmiskunnan edunvalvontatehtävä maapallon elinkelpoisuuden puolesta.
Näin ilmastopolitiikka ei käytännössä kuitenkaan toimi. Aiheen ympärillä häätää valtava joukko etu- ja intressiryhmiä, järjestöjä, ammattilobbareita ja mielipidevaikuttajia. Päästötavoitteet ole valistuneiden ympäristöministerien tai edes hallitusten omissa käsissä, vaikka muodollisesti ovatkin.
Pariisin ilmastokokouksessa eturyhmien lobbauksen tuntee ja näkee. Yhden konkreettisen näkökulman ilmastolobbaukseen osallistuvista antaa kokousta edeltänyt kampanja Kick Big Polluters Out of Climate Policy.
Ilmastoaktivistin kannattaa tuntea valtioiden ilmastopolitiikassa roolia ottavat tahot sillä Ilmastopolitiikan kulloinenkin tulos on vaikuttajaryhmien työn summa. Tätä monimutkaista ja usein aika hämärää valtapeliä …
Minä ja muuttuva ilmasto
Ainutkertainen elämä on mittaamattoman arvokasta. Kuinka elää niin, että olisi joka päivä syytä katsoa itseä peilistä pää pystyssä ja ylpeänä?
Nykyaika pirstaloittaa elämäämme. Arki on tullut monimutkaiseksi. Hallinnan tuntu on heikentynyt.
Jokainen ihminen haluaa liittää omaa elämäänsä osaksi jotakin itseään suurempaa ja arvokasta. Hallinnan tuntu lisääntyy kun tunnistaa millaisiin asioihin ja ilmiöihin arkiset valintani minua liittävät. Millaista maailmaa valintani rakentavat?
Energia on ihmiskunnan ydinkysymys. Jos käyttämäni lämpö-, liike- ja sähköenergia tuotettaisiin lihasvoimalla, tarvittaisiin 150 ihmistä sitä tuottamaan yötä päivää. Miten tarvitsemani energia tuotetaan? Mistä energiantuotannossa käytettävä raaka-aine saadaan? Kuka raaka-ainetta tuottaa ja millaisissa olosuhteissa? Onko käyttämäni sähkö puhdasta vai likaista?
Jokainen teko on pieni tai suuri askel ihanteen puolesta tai sitä vastaan. Jos jään valinnoillani vahvistamaan tiedostamaani ongelmaa, voinko olla ylpeä itsestäni?
Kun lataan puhelimeni kotini pistorasiasta, liitän sen sähköverkkoon. Millaista maailmaa silloin vahvistan tai heikennän?
Likaisilla tavoilla tuotettu energia on pääasiallinen syy nykyiseen ilmastonmuutokseen. Se on ehtyvää energiaa. Lisäksi likaisen energian terveyshaitat vähentävät hyvinvointia ja aiheuttavat kustannuksia useilla yhteiskunnan eri sektoreilla.
Tuulesta tai auringosta temmattu energia ei lopu. Ja puhtaan energian tuottaminen työllistää likaista energiaa enemmän.
Ratkaisuksi asettuminen antaa ihmiselle kaaokselta suojaavaa mieltä. Pieni teko voi olla kokijalle itselleen suurta ja merkittävää. Puhtaan energian saaminen omaan kotiin on muutaman klikkauksen päässä.
Elämisen arvoinen elämä on sitä, että voi kokea ilahtumista tai haltioitumista. Tekemällä ihmisen mittaisia valintoja joka päivä.
Toistuvista teoista muodostuu tapa. Tavat tekevät ihmisestä sen, mitä ihminen on.
Kestävissä valinnoissa yhdistyvät oma etu ja yhteinen paras. Häviäjiä ei ole vaan kaikki voittavat. Kyse ei ole luopumisesta ja tinkimisestä vaan sen tunnistamisesta, mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi.
On kuljettava määrätietoisesti upeuksia kohti. Käytettävä rohkeasti omia vaikutusmahdollisuuksia myönteisen muutoksen ja uudistumisen aikaansaamiseksi.
Tietoinen ratkaisuksi asettuminen antaa elämälle merkitystä, joka kannattelee arkea.
Dosentti Arto O. Salonen avartaa kokemusta ihmisenä olemisesta, rakentaa elinvoimaisia organisaatioita ja edistää kestävään yhteiskuntaan siirtymistä. www.artosalonen.com…
Ilmasto muuttuu, miten käy hyvinvointimme?
Kansalaisten ilmastoaktivoitumisen suurta aaltoa edelleen odotetaan siitäkin huolimatta, että ilmastonmuutos on selkeä hyvinvointiuhka kaikille. Hyvinvointialojen panos ilmastokeskustelussa on ollut tähän päivään mennessä lähes poissaolevaa, vaikka alat kantavat suurta vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista. Mikä on hyvinvointialojen rooli kansalaisten ilmastoaktivoitumisen yhtälössä?
”Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovat tarkistaneet tulossopimuskauden tulossopimustaan vastaamaan ilmastonmuutosvaikutusten johdosta muuttunutta toimintaympäristöään. Tulossopimuksessa sekä asetetuissa tulostavoitteissa ja resursseissa on nyt selkeästi nimetty ilmastonmuutos globaalina uhkana terveydelle ja hyvinvoinnille, jolla on lokaaleja vaikutuksia kaikkien yhteisöjen tasoilla ja joka hallitsemattomaksi edetessään vie pohjan pois kaikelta muulta terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistyöltä. Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen hyvinvointivaikutukset -kokonaisuus on nostettu STM:ssä ja THL:n työssä yhdeksi tärkeimmistä tulostavoitteista.” *
Ilmastonmuutos on uhka terveydellemme ja hyvinvoinnillemme ja sen sosiaaliset vaikutukset tulevat olemaan mittavia. Siitä huolimatta saamme edelleen odottaa, että näiden osalta tapahtuisi jotain näkyvästi ja tuntuvasti kansallisella tasolla. Edellinen ajatusleikki* STM:n ja THL:n asianmukaisesta panostuksesta ilmastonmuutoskysymyksiin jää valitettavasti tällä hetkellä juhannussaagaksi ja tavoiteltavaksi tulevaisuuden tilaksi, jonka toteutuminen on vaarassa jäädä suomalaisessa kansanperinteessä olevan juhannustaian varaan ellei ymmärrys ja tahtotila näiden osalta pian muutu (uskomuksen mukaan saat osaksesi taikavoimia, mikäli onnistut näkemään saniaisen kukkimassa juhannusyönä ja saat poimittua sen).
Menetämme jokainen päivä mittavan mahdollisuuden toimia hyvinvointimme nimissä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mikä muutosvoima meillä olisikaan mahdollista saada yhteiskuntaamme aikaan, kun saisimme hyvinvointimme turvaamiseksi THL:ltä kansalliset suositukset sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävään ilmastonmuutosta ehkäisevään työhön, ohjeet ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnittelun toimeenpanemiseksi sekä esim. ”ilmastokansalaisen hyvinvointisuositukset”. Tämä kaikki olisi myös hallinnon alan oma etu, sillä ilmastonmuutoksen edetessä hallitsemattomaksi, tulee toimialan vastuun toteuttaminen kansalaisten hyvinvoinnin takaamisessa ja edistämisessä olemaan lähes mahdoton tehtävä.
Sosiaali- ja terveysalalla Suomessa työskentelee noin 15 % maamme työllisestä työvoimasta. Hyvinvointi puolestaan kuuluu jokaiselle ja suurimmalla osalla meistä on jokin hyvinvointipalveluihin liittyvä asiakkuus. Kun tavoittelemme yhteiskuntaan suurta ja nopeaa muutosta, pitäisi meidän paremmin hahmottaa tämän vielä käyttämättömän voimavaran potentiaali ja hyvä kattavuus. Aikaa ja keinoja ei ole hukattavaksi tilanteessa, jossa meidän tulee saada mittava yhteiskunnallinen muutos aikaan noin kymmenessä vuodessa, kuten tulevaisuuden tutkija Markku Wilenius kirjoittaa.
Marja Vaarama (THL:n ylijohtaja 2010) totesi kuusi vuotta sitten eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ’Ilmastonmuutos ja hyvinvointimallin tabut’ –työryhmän teettämässä selvityksessä Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa, että THL:n haasteena on kehittää toimintaansa niin, että se kykenee edistämään hyvinvointia ilmastonmuutoksen oloissa sekä kykenee jatkamaan mainitussa selvityksessä esillä olleiden teemojen esillä pitämistä ja edistämistä. Haaste on mitä ilmeisimmin ollut lähes ylitsepääsemätön, sillä vuoden 2010 jälkeen THL:n toimet asiassa ovat olleet lähes näkymättömiä siitäkin huolimatta, että käsillämme oleva ilmastohaaste on yhä selkeämmin ja kiistattomammin hyvinvointiuhkamme.
Julkisen keskustelun …
Sopeudu tai kuole!
Ilmasto on muuttunut planeetallamme kautta aikojen. Joka kerta muutos on tuonut tullessaan sukupuuttoja, kun eliölajit eivät ole kyenneet siirtymään muuttuvien olojen jaloista tai sopeutumaan niihin. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos kuitenkin poikkeaa suuresti aiemmista. Se on äkillisempi ja voimakkaampi luonteeltaan, aivan kuten ovat sen muodostamat riskit lajien selviytymisellekin.
Ilmastonmuutos on jo muuttanut monien lajien esiintymisalueita. Ne ovat rajoittuneempia kuin aiemmin, ja osa eliölajeista on kuollut sukupuuttoon. Eliöt siirtyvät ilmaston lämmetessä yleensä kohti napoja tai korkeammalle merenpinnan tasosta. Kaikki lajit eivät kuitenkaan kykene levittäytymään uusille suotuisammille alueille yhtä nopeasti kuin ilmastonmuutoksen kiivas tahti niiltä edellyttäisi. Tämä tarkoittaa, että nämä lajit ovat erityisen alttiita häviämään tulevaisuudessa.
Toisinaan katoamisen kohteena voi olla kokonainen ekosysteemi, sillä ne eivät pääse lajien tapaan siirtymään nopeasti karkuun. Niiden häviäminen ja sen vaikutukset ovat vaikeasti ennustettavia, sillä elinympäristöt vaikuttavat suureen määrään lajeja. Toiset lajit voivat siirtyä käyttämään muita ympäristöjä, mutta toisille alkuperäisympäristöt ovat elinehto. Suomessa esimerkiksi ikiroutaiset palsasuot ovat kamppailleet olemassaolostaan ilmastonmuutoksen kourissa. Niiden määrä on huventunut viime vuosina soiden jäisen ytimen sulaessa vääjäämättömästi.
Suomessa tämä muuttuva ilmasto ja lajien joukkomuutto näkyy yhä vahvemmin. Meille on tullut etelästä uusia lajeja, jotka selviytyvät täällä entistä paremmin lauhtuvien talvien ja lämpimien kesien ansiosta. Esimerkiksi rusakko ja villisika ovat hyötyneet lumipeitteen katoamisesta eteläisessä Suomessa. Toisaalta pakkasten puute ja lumen hupeneminen tietävät ongelmia monille lajeille. Saimaannorpalle on jouduttu jo useampana talvena kolaamaan apukinoksia, jotta sen pesintä onnistuisi. Kelien lauhtuminen on tuonut ongelmia monille talviunta nukkuville ja horrostaville lajeille. Muutos talvissa aiheuttaa kiusaa ihmistoiminnallekin. Monet tuholaishyönteiset ja kasvitaudit viihtyvät meillä aiempaa paremmin, kun ankara talvi ei niitä kurita.
Lajien paetessa kohti napoja tulevat jossakin vaiheessa rajat vastaan. Meilläkin näkyy, miten pohjoiset lajit alkavat olla pulassa ilmastovyöhykkeiden siirtyessä yhä pohjoisemmiksi. Niillä ei ole enää mahdollisuutta siirtyä pohjoisemmaksi, joten niiden elinalueet kutistuvat ja katoavat. Ne saattavatkin menettää kokonaan ilmastollisen esiintymisalueensa tilanteen edetessä. Äärioloihin sopeutuneet lajit menettävät lisäksi kilpailuetuaan ilmaston lämmetessä. Esimerkiksi Lapissa naali on pulassa, kun tavallinen kettu on voinut levittäytyä ilmaston lämmetessä koko ajan pohjoisemmaksi. Lajit kilpailevatkin samoista resursseista ja kamppailu saattaa päätyä naalin tappioon.
Monet lajit tulevat katoamaan ilmastonmuutoksen myötä ja tätä kehitystä vastaan taisteleminen on hyvin haastavaa. Todennäköisimmin sukupuuttokuolema vaanii lajeja, joilla on pieni levinneisyysalue. Tämän lisäksi niiden nykyinen ja tuleva levinneisyysalue ovat vain vähän päällekkäisiä, jolloin siirtyminen uuteen ympäristöön on vaikeaa. Tällaisia ovat erityisesti monet uhanalaiset ja kotoperäiset lajimme.
Ilmastonmuutos muuttaa osaltaan lajien suojeluakin. Esimerkiksi luonnonsuojelualueemme eivät välttämättä pystykään enää turvaamaan niillä aiemmin esiintyneitä eliöitä ja luontoarvoja. Ne lajit, joita varten …
Ilmastoliike uuden haasteen edessä
Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen tuskin kukaan kiistää ilmastonmuutoksen uhkaa ja tarvetta vähentää päästöjä nopeasti pahimpien vaikutusten ehkäisemiseksi. Keskustelu siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, on jäänyt vihdoin taakse. Nyt päästään asiaan.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei ole ainoastaan ekologinen ja moraalinen velvollisuutemme. Kyse on myös mitä suurimmassa määrin taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästä valinnasta. Päästöjen vähentäminen kun on paljon halvempaa kun nykymenon jatkaminen.
Ilmastoliike on jatkuvasti pyrkinyt tuomaan erilaisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Nyt tälle pelikentälle on tullut paljon muitakin toimijoita. Päästövähennystoimista käydään keskustelua tutkijoiden, yritysten, erilaisten järjestöjen, julkisten organisaatioiden ja kuntien toimesta. Myös monet sijoittajat ovat havahtuneet ja vetävät kiihtyvää vauhtia sijoituksiaan pois fossiilisista. Pudotuspeli on alkanut, sillä fossiilibisneksen kannattavuus heikkenee, kun uusiutuvat energiamuodot rynnivät markkinoille. Tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että maailman suurin hiiliyhtiö Peabody Energy on mennyt konkurssiin.
Keskustelu päästöjen vähentämisestä on pirstaloitunut. Toisten mielestä päästöjä vähennetään parhaiten päästökaupalla, toiset uskovat vielä maailmanlaajuiseen hiiliveroon. Osa toimijoista näkee ydinvoiman lisärakentamisen tärkeäksi keinoksi vähentää päästöjä. Toiset kaipaavat tehokkaampia tukijärjestelmiä toisten uskoessa enemmän vapaisiin markkinoihin. Paljon käydään keskustelua myös uusiutuvan energian, erityisesti biomassan lisäämisestä. Varsinkin Suomen hallitus rakentaa energiamurrosta pitkälti biotalouden ja cleantechin varaan.
Ympäristö- ja luontojärjestöjen näkökulmasta uusiutuvat energiamuodot eivät ole ongelmattomia nekään ja erityisesti biomassan käytön kestävyydessä on ongelmia. Biomassan käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta eikä ole missään tapauksessa päästötöntä. Puhdas teknologia eli cleantech on usein vain nykyisen saastuttavan teollisuuden uudelleen nimeämistä. Ydinvoimaan taas liittyy monia yhteiskunnallisia ja taloudellisia epävarmuustekijöitä.
Tässä tilanteessa on luonnollista, että eri toimijoilla on erilaisia näkemyksiä niistä keinoista, joita päästöjen vähentämiseksi tarvitaan. Päästöjen vähentämiseksi mukaan tarvitaan kaikkia toimijoita ja useita eri keinoja. Kaikkein tärkein on kuitenkin energian käytön vähentäminen ja energiatehokkuustoimet. Haitatonta energiatuotantomuotoa kun ei ole.
Ilmastoliikkeen haasteena ei enää ole niinkään sen vakuuttaminen, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttamaa vai ei ja pitääkö päästöjä ylipäätään vähentää. Haasteena on löytää ne kaikkein tehokkaimmat, ympäristön kannalta kestävimmät ja laajasti hyväksytyt keinot päästöjen vähentämiseksi. Osaoptimointiin ei ole varaa. Lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen merkitys kasvaa lähivuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että ympäristöjärjestöissä ja ilmastoliikkeessä on syytä erikoistua entistä enemmän. Pidetään kuitenkin kokonaisuus hanskassa yhteistyöllä.
Leo Stranius
vs. toiminnanjohtaja
Hanna Aho
Suojeluasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto…