Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen tuskin kukaan kiistää ilmastonmuutoksen uhkaa ja tarvetta vähentää päästöjä nopeasti pahimpien vaikutusten ehkäisemiseksi. Keskustelu siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, on jäänyt vihdoin taakse. Nyt päästään asiaan.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei ole ainoastaan ekologinen ja moraalinen velvollisuutemme. Kyse on myös mitä suurimmassa määrin taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästä valinnasta. Päästöjen vähentäminen kun on paljon halvempaa kun nykymenon jatkaminen.

Ilmastoliike on jatkuvasti pyrkinyt tuomaan erilaisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Nyt tälle pelikentälle on tullut paljon muitakin toimijoita. Päästövähennystoimista käydään keskustelua tutkijoiden, yritysten, erilaisten järjestöjen, julkisten organisaatioiden ja kuntien toimesta. Myös monet sijoittajat ovat havahtuneet ja vetävät kiihtyvää vauhtia sijoituksiaan pois fossiilisista.  Pudotuspeli on alkanut, sillä fossiilibisneksen kannattavuus heikkenee, kun uusiutuvat energiamuodot rynnivät markkinoille. Tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että maailman suurin hiiliyhtiö Peabody Energy on mennyt konkurssiin.

Keskustelu päästöjen vähentämisestä on pirstaloitunut. Toisten mielestä päästöjä vähennetään parhaiten päästökaupalla, toiset uskovat vielä maailmanlaajuiseen hiiliveroon. Osa toimijoista näkee ydinvoiman lisärakentamisen tärkeäksi keinoksi vähentää päästöjä. Toiset kaipaavat tehokkaampia tukijärjestelmiä toisten uskoessa enemmän vapaisiin markkinoihin. Paljon käydään keskustelua myös uusiutuvan energian, erityisesti biomassan lisäämisestä. Varsinkin Suomen hallitus rakentaa energiamurrosta pitkälti biotalouden ja cleantechin varaan.

Ympäristö- ja luontojärjestöjen näkökulmasta uusiutuvat energiamuodot eivät ole ongelmattomia nekään ja erityisesti biomassan käytön kestävyydessä on ongelmia. Biomassan käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta eikä ole missään tapauksessa päästötöntä. Puhdas teknologia eli cleantech on usein vain nykyisen saastuttavan teollisuuden uudelleen nimeämistä. Ydinvoimaan taas liittyy monia yhteiskunnallisia ja taloudellisia epävarmuustekijöitä.

Tässä tilanteessa on luonnollista, että eri toimijoilla on erilaisia näkemyksiä niistä keinoista, joita päästöjen vähentämiseksi tarvitaan. Päästöjen vähentämiseksi mukaan tarvitaan kaikkia toimijoita ja useita eri keinoja. Kaikkein tärkein on kuitenkin energian käytön vähentäminen ja energiatehokkuustoimet. Haitatonta energiatuotantomuotoa kun ei ole.

Ilmastoliikkeen haasteena ei enää ole niinkään sen vakuuttaminen, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttamaa vai ei ja pitääkö päästöjä ylipäätään vähentää. Haasteena on löytää ne kaikkein tehokkaimmat, ympäristön kannalta kestävimmät ja laajasti hyväksytyt keinot päästöjen vähentämiseksi. Osaoptimointiin ei ole varaa. Lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen merkitys kasvaa lähivuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että ympäristöjärjestöissä ja ilmastoliikkeessä on syytä erikoistua entistä enemmän. Pidetään kuitenkin kokonaisuus hanskassa yhteistyöllä.


Leo Stranius
vs. toiminnanjohtaja

Hanna Aho
Suojeluasiantuntija

Suomen luonnonsuojeluliitto