”Me tarvitsemme muutoksen tekijöitä. Kysymys on ihmiskunnan yhteisestä oppimisen prosessista, jonka päämääränä on kulttuurinen muutos kestävän tulevaisuuden yhteiskuntaan ja maailmaan”, todetaan huhtikuussa päivitetyssä kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksessa.
Ilmasto muuttuu. Elinolosuhteet muuttuvat. Yhteiskuntien ja ihmisten on muututtava mieluummin ennakoiden kuin väistämättömän edessä silloin kun tilanne on jo päällä. Miten tämä ihmiskunnan oppimisprosessi saadaan aikaan? Ounastelen kompastelua jo lähtötelineillä, mikäli katsetta ja toimia ei saada käännettyä pienempiin yksiköihin sellaisista kokonaisuuksista kuten esimerkiksi ihmiskunta, eurooppalaiset, suomalaiset, kasvukeskusten asukkaat ja haja-asutusalueilla asuvat.
On aika tunnustaa, että meidän on laskeuduttava tekemään muutosta pienyhteisöjen tasoille, esim. työpaikoille, järjestöihin, asukasyhdistyksiin, seuroihin jne. Tarvitsemme muutoksen tekijöitä toimimaan ihmisten joukossa ja ihmisten kanssa. Tällaiselle ammattiryhmälle ja toimijuudelle on iso tilaus. Tällainen panos haasteen mittavuuteen verrattuna olisi pieni. Siis mikäli ihan aikuisten oikeasti olemme sitä mieltä, että tavalla tai toisella ilmastonmuutoksen hillintä on saatava täyteen teräänsä ja elämäntapamme on saatava sopeutettua yhden maapallon rajoissa kestäväksi. Onko asia niin tärkeä, että yhteiskunta olisi valmis panostamaan siihen, että muutosta alettaisiin aktiivisesti läpiviemään yhteisöissä esim. osallistamisen menetelmin?
Ilse Manner oli toukokuussa pitämässä Powershiftin aktiiveille osallistamisvalmennusta. Valmennukseen osallistunut ryhmä sai nauttia Ilsen yritysmaailmassa kerryttämästä tietotaidosta ryhmien toiminnan ohjaamisesta uuteen haluttuun suuntaan viemällä muutosta toiminnan tasolle osallistamalla ihmisiä. Valmennus toteutettiin osallistavalla ryhmäprosessilla, jonka myötä jokainen ryhmäläinen sai demonstraation siitä, miten osallistamista käytetään välineenä. Valmennuksen myötä osallistujat saivat perustietoa ja kokemusta osallistamisesta, tavoitteellisen työskentelyn toteuttamisesta, ryhmätilanteitten ohjaamisesta ja erilaisista osallistavista menetelmistä.
Valmennuksessa esitetettiin pyramidimuotoon tehty visualisointi matkasta muutokseen. Se havahdutti useita. Pyramidin huipulla oli tavoitteena muutos, kuten yhteiskunnissamme laajamittaisesti tavoitteena tällä hetkellä on. ”Elämme maapallonlaajuista suurta muutosta”, kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksessakin todetaan. Elämme suurta ekologista muutosta, mutta meidän ajattelu- ja elämäntapojemme muutoksen kliimaksi on vielä liian kaukana ja liian vaikeasti saatavilla oleva, mikäli emme havahdu huomaamaan aktiivisen muutostyöskentelyn tarvetta näitten osalta.
Ongelma lieneekin tämä matka pyramidin pohjalla olevasta tiedosta ja ymmärtämisestä sen huipulla siintävään muutokseen. Yhteiskunnissamme on taidettu hyvin pitkälle aina näihin päiviin asti olettaa, että hyppy näiden välillä tapahtuu jotenkin automaattisesti. Joidenkin kohdalla tämä aktivoituminen toimimaan onkin saattanut toteutua näinkin yksinkertaisella kaavalla. On kuitenkin naiivia näissä kiireisissä aikarajoissa odottaa ja olettaa, että se suuri toimimaton enemmistö yllättäen päivänä X lähtisi aktivoitumaan ilman mitään väliin tulevaa tekijää.
Osallistaminen on väline matkalla tiedosta ja ymmärtämisestä muutokseen. Sillä synnytetään omistajuutta sekä parhaimmillaan myös yhteishenkeä ja innostusta muutoksen aikaansaamiseksi. Osallistamisen kautta annamme ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa ja sitoutamme ryhmäläisiä, yhteisöjä sekä ihmisiä niissä ottamaan vastuuta yhteisen tavoitteen toteuttamisesta.
Osallistaminen ajaa ihmiset henkilökohtaiseen prosessiin. Oma prosessi saa tukea ja syvenee ryhmässä yhteisesti tehdyssä pohdinnassa ja työskentelyssä. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus näkee kestävän kehityksen oppimisprosessina, ”joka ulottuu arvoihin, asenteisiin ja kulttuuriin asti ja joka haastaa toimimaan uusilla tavoilla.” Pienyhteisöissä tapahtuvalla osallistavalla prosessilla on mahdollisuus tavoittaa nämä tasot.
Kun edellytämme yhteiskunnilta muutosvalmiutta on aika tunnustaa, että yläkäsite yhteiskunta on preparoitava pienempiin yksiköihin ja on lähdettävä aktiivisesti tekemään lähityöskentelyä näissä yhteisöissä ja ihmisten kanssa muutosten läpiviemiseksi.
Harriet Rabb on Powershift 2016 taustajoukoissa. Työkseen Harriet huolehtii kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen antaneen lastensuojelupalveluita tuottavan organisaation laatutyöstä, on kouluttautunut kokemuksellisessa sosioemotionaalisessa oppimisessa sekä paneutunut sen mahdollisuuksiin muutosprosessien toteuttamisessa. Harrietin missiona on kestävän hyvinvoinnin tuottaminen luontoavusteisin menetelmin ja luontosuhdetta voimistamalla. Hän toimii aktiivisesti hyvinvointialojen ekososiaalisen sivistyksen voimistamiseksi ja käyttää sosiaalityön keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen hillinnässä.