350 Suomi edistää tieteeseen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvia ratkaisuja ilmastonmuutokseen

Helsingin yliopisto luopuu sijoituksistaan fossiiliteollisuuteen

Jo useamman vuoden ajan Helsingin yliopiston opiskelijat ovat vaatineet yliopistoa siirtymään ilmaston kannalta vastuullisempaan sijoitusstrategiaan ja divestoimaan sijoitusvarallisuutensa fossiilisia polttoaineita tuottavista yhtiöistä. Vuonna 2019 yliopisto eteni sijoitustoimintansa vastuullisuudessa ja avoimuudessa suurin askelin.

Vuoden 2019 aikana Helsingin yliopisto selvitti nykyiset sijoituksensa fossiilisiin polttoaineisiin ja paransi huomattavasti sijoitustoimintansa läpinäkyvyyttä tekemällä vastuullisen sijoitustoiminnan periaatteistaan julkisia. Uusissa periaatteissa yliopisto totesi tavoitteekseen, että sijoitussalkusta korkeintaan 1% on sijoitettu fossiilisia polttoaineita tuottaviin yhtiöihin, mutta että käytännössä pyritään osuuden vähentämiseen. Vuoden 2019 alussa tehdyt selvitykset osoittivat, että tuolloin sijoituksista alle prosentti oli fossiilisia polttoaineita tuottavissa yhtiöissä.

Vastuullisen sijoitustoiminnan periaatteet eivät kuitenkaan vielä sisältäneet täydellistä divestointipäätöstä, vaikka yliopisto on tiedotteessaan kertonut tavoitteenaan olevan hiilineutraali salkku. Joulukuussa yliopistosta tulikin edelläkävijä suomalaisten yliopistojen joukossa ja osa kansainvälistä divestointiliikettä, kun hallitus asetti aikarajan jäljellä olevista fossiilisista sijoituksista luopumiselle.

Hallituksen kokouksen pöytäkirjan mukaan vuoden 2019 aikana kolmannes sijoitusomaisuudesta siirretään sijoitusrahastoihin, jotka eivät sijoita fossiilisia polttoaineita tuottaviin yhtiöihin. Vuoden 2020 loppuun mennessä pyritään luopumaan myös jäljelle jäävistä omistuksista. Kirjauksellaan hallitus asetti esimerkillisesti aikarajan nykyisten sijoitusten divestoimiselle ja osoitti siirtyvänsä yleisemmästä hiilineutraalisuustavoitteesta konkreettiseen toimintaan.

Kuva: Jenni Katajarinne

Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista ja tulevien sijoitusten vastuullisuutta voi tästä edespäin myös seurata, koska sijoituksista raportoidaan julkisesti. Yliopisto raportoi sijoitustoiminnan vastuullisuudesta vuosittain tilinpäätöksen yhteydessä, ja tavoitteena on tulevaisuudessa myös julkistaa yksittäiset sijoitukset. Yliopisto julkaisee jatkossa merkittävät pitkän aikavälin sijoitukset #helfunds-rahastolistallaan. Esimerkiksi syksyllä 2019 yliopisto sijoitti SEB Sustainability Global Index Fundiin, joka sulkee pois yhtiöt, joilla on hiili-, öljy- tai maakaasuvarantoja. Vastuullisuusnäkökulmasta kerrotaan myös toimintakertomuksessa ja nettisivulla.

Koska yliopisto ei itse ole antanut määritelmää fossiilisia polttoaineita tuottavalle yhtiölle, on tärkeää, että fossiilittomuustavoitteen toteutumista on mahdollista seurata ja että yliopiston käyttämien sijoitusrahastojen antamat määritelmät fossiilisuudelle on mahdollista tarkistaa. Rahastosijoitusten lisäksi yliopistolla on myös suoria sijoituksia, joiden vastuullisuutta arvioidaan ESG-kriteerein (YK:n tukemin ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvin vastuullisuuskriteerein) ja joiden fossiilisuudesta ei hallituksen joulukuisen kokouksen pöytäkirjassa ole tarkempaa mainintaa. Yliopiston divestointipäätöksen uskottavuuden ja sijoitustoiminnan vastuullisuuden kannalta onkin välttämätöntä, että ESG-arvioinnin lisäksi suorista sijoituksista suljetaan pois fossiilisia polttoaineita tuottavat yhtiöt aina, kun uusia sijoituksia tulevaisuudessa tehdään. Tällöin fossiiliyhtiölle tulee antaa tarpeeksi tiukka määritelmä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Fossil Free -kampanja suosittelee Carbon Underground 200 -listauksen käyttämistä fossiiliyhtiöiden määrittelemisessä.

Saana Majander

Saana on University of Helsinki: Go fossil free! -kampanjan aktiivi.

Katujuhlia ja karnevaaleja fossiilivapaan tulevaisuuden puolesta

Helsingin yliopiston Fossil Free -kampanja heräsi pitkän hiljaiselon jälkeen uudelleen henkiin 350 Suomen järjestämässä Power Shift 2019 -ilmastotapahtumassa, jossa ilmastonmuutoksesta huolestuneet Helsingin yliopiston opiskelijat löysivät toisensa. Kevään aikana kampanja haki muotoaan, ja orientoitumisvaiheen jälkeen itse kampanjointi saattoi alkaa. Monenlaisen vaikuttamistyön huipentumana kampanjan toukokuinen leffailta toi opiskelijoita yhteen keskustelemaan sijoitustoiminnan ja ilmastokriisin kytköksistä sekä kuulemaan YLVA:n (entisen HYY Yhtymän eli HYY:n omistaman yrityksen) esimerkillisestä päätöksestä vetää sijoitusvarallisuutensa fossiilisista polttoaineista.

Kevään aikana kampanjan keskeinen tavoite oli saada yliopiston hallitus kirjaamaan uusiin vastuullisen sijoittamisen periaatteisiinsa divestointipäätös, joka olisi linjassa kampanjan tavoitteiden kanssa – eli tarkemmin sanottuna vetämään sijoitusvarallisuutensa 200 hiilidioksidibudjetiltaan suurimmasta fossiilisia polttoaineita tuottavasta yhtiöstä. Monenlaisista hyvistä periaatelinjauksista huolimatta sitovaa divestointipäätöstä periaatteisiin ei kuitenkaan kirjattu. Kampanjointi fossiilittoman sijoitusstrategian ja kunnianhimoisen divestointiaikataulun puolesta siis jatkuu. 

Kampanja Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleilla. (Kuva: University of Helsinki: Go Fossil Free)

Tulevana syksynä horisontissa siintää menoa ja melskettä. Helsingin yliopiston Fossil Free -kampanja oli yhdessä 350 Suomen kanssa mukana yliopiston Avajaiskarnevaaleilla syyskuun alussa. Uusien illassa uudet kasvot toivotettiin tervetulleiksi hyväntuuliseen tekijäjoukkoomme – mukaan kampanjaan pääsee kuitenkin milloin tahansa muulloinkin ottamalla vain yhteyttä! Kampanja oli mukana myös Fuksiseikkailussa ja lisää mielenkiintoisia tapahtumia on luvassa myös syksyn loppupuolella. Niiden lomassa kampanja pyrkii saavuttamaan yliopiston sisällä uusia kohderyhmiä ja pitämään vastuullisen sijoittamisen aiheita esillä yhteisessä keskustelussa – sekä tietysti ennen kaikkea tekemään yhteistyötä yliopiston kanssa vastuullisemman sijoitustoiminnan puolesta.

Turun Fossil Free -kampanja on ollut puolestaan toiminnassa viimeiset kolme vuotta. Kampanja saavutti Suomen ensimmäisen täydellisen kampanjavetoisen divestointipäätöksen, kun Turun yliopiston ylioppilaskunta päätti vetää sijoituksensa pois fossiilisista polttoaineista keväällä 2018. Sen lisäksi Turun kampanja on ollut mukana konsultoimassa muita yliopiston toimijoita sijoitustoimintansa puhdistamiseksi. Tällä hetkellä kampanja selvittää yliopiston sijoitustoiminnan fossiiliomistuksia.

Fossil Free -haalarimerkkejä! (Kuva: Jenni Katajarinne)

Fossil Free Turku on keskittynyt julkiseen vaikuttamiseen ja tiedottamiseen. Koemme, että kampanjan yksi tärkeä tehtävä on ylläpitää yhteiskunnallista keskustelua fossiilisten sijoitusten epäeettisyydestä. Kampanjan kannalta myös näkyvyys on tärkeää, jonka vuoksi Turun kampanjatiimi on pyrkinyt aktiivisesti julkaisemaan juttuja eri medioissa, kuten somessa ja Turun ylioppilaslehdessä. Julkisuutta ovat tuoneet myös tapahtumat ja tempaukset, joista suurin on jo kolme kertaa järjestetyt Fossil Free Siltabileet. Turun keskustan idyllisen Teatterisillan valtaavat katujuhlat ovat vetäneet satoja ihmisiä ja tuoneet samanhenkisiä ihmisiä yhteen juhlimaan fossiilitonta tulevaisuutta.

Tänä syksynä kampanja keskittyy selvittämään yliopiston sijoitustoimintaa, sekä pyrkii lobbaamaan yliopistoa kunnianhimoisempaan ilmastotyöhön. Tämän ohessa kampanjatiimi järjestää dokumentti-iltoja ja muita mielenkiintoisia tapahtumia. Kampanjan kokoukset ovat avoimia ja uudet aktiivit tervetulleita!

Lotta Närhi ja Valtteri Moilanen

Sivun aloituskuva: Hanna-Maria Pöllänen

 

Lisätietoja:

Fossil Free Turku

https://www.facebook.com/fossilfreeturku/

Valtteri Moilanen, valtteri(at)350finland.org

University

Suomalaiset kaupungit heräävät divestointiliikkeeseen!

Pohjoismaissa lisäksi mukaan ovat lähteneet Kööpenhamina, Tukholma ja Oslo. Suomessa liike ei ole vielä saanut kaupunkeja divestoiminaan, mutta suunta on selvästi muuttumassa.

Reilu vuosi sitten Pariisin ja New Yorkin pormestarit haastoivat kaikki maailman pormestarit mukaan haasteeseen, vetämään kaupunkien sijoitukset pois fossiilisista polttoaineista (T&T). Suomessa Tampereen pormestari otti haasteen vastaan ja kuluneella viikolla Tampereen kaupunki päätti uudessa strategiassaan vähentää sijoituksiaan fossiilisiin polttoaineisiin.

Päätöksen mukaan Tampereen kaupunki tekee uusia sijoitusrahastoja valittaessa “selkeän linjauksen” olla sijoittamatta fossiilisia polttoaineita tuottaviin yhtiöihin. Tämä olisikin ristiriidassa Tampereen hiilineutraalisuustavoitteen kanssa. Tampereen kaupungin tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. (Tampereen kaupungin strategia)

Päätös on kuitenkin monelta osin vajavainen. Ensinnäkin päätös ei huomioi nykyisiä sijoituksia, saati suoria sijoituksia (suoriin sijoituksiin ei Tampereella tällä hetkellä lukeudu fossiilisia sijoituksia). Päätös koskee siis vain tulevia rahastosijoituksia. Sen lisäksi päätöksessä ei määritellä fossiilisia polttoaineyhtiöitä. Riskinä on, että käytännön päätöksiä tehtäessä fossiiliset polttoaineyhtiöt määritellään liian laveasti ja esimerkiksi turve jätetään määritelmän ulkopuolelle. Toivomme, että Tampereen kaupunki tiukentaa tätä strategista päätöstään lähitulevaisuudessa koskemaan myös nykyisiä sijoituksia sekä määrittelemään fossiiliset polttoaineyhtiöt riittävän tiukasti.

Tämän lisäksi Turun kaupunki teki viime keväänä linjauksen pienentää sijoitustensa hiiliriskiä vähentämällä fossiilisiin polttoaineisiin sijoittamista portaittain vuoteen 2030 mennessä, jolloin kaupunki ei enää sijoittaisi fossiilisiin polttoaineisiin. Turun kaupungin mukaan fossiilisia polttoaineyhtiöitä ovat kaikki ne yhtiöt, joiden liikevaihdosta yli 5% tulee fossiilista polttoaineista. (Turun kaupungin päätös 18.3.2019) Turun kaupungin päätös on auttamatta vajavainen, sillä sekään ei koske kaupungin nykyisiä omistuksia. Sen lisäksi sijoitusten takarajan tulisi olla huomattavasti lähempänä, kuin vuonna 2030, jotta päätöksellä olisi todellisia ilmastovaikutuksia.

Kaikesta tästä huolimatta on hienoa nähdä, että kaupungit heräävät sijoitusvarallisuuksiensa globaaleihin vaikutuksiin! Toivomme lisää kunnianhimoa ja aloitteita kaupunkien divestoinnin saralla. Kilpajuoksu alkaa: onko sinun kaupunkisi Suomen ensimmäinen fossiiliton kaupunki?

Valtteri Moilanen
Turun Fossil Free -kampanjan kampanjakoordinaattori ja 350 Suomen hallituksen jäsen

 

Sivun aloituskuva: Olli Jakonen…

Tervetuloa 350 Suomen vuosikokoukseen!

Tervetuloa 350 Suomi ry:n sääntömääräiseen vuosikokoukseen maanantaina 12.3.2018 klo 17.30 Kallion kirjastoon, kokoushuone Dekkarikirjastoon (Viides linja 11, Helsinki)!

Kokous on avoin kaikille kiinnostuneille, mutta vain jäsenillä on äänioikeus. Jos et vielä ole jäsen tai et ole vielä maksanut vuoden 2018 jäsenmaksua, suuntaa Jäsenyys-sivuille viimeistään torstaina 8.3.2018. Kokouksessa valitaan myös yhdistykselle uusi hallitus, joten jos sinulla on kiinnostusta asettua ehdolle, kannattaa varautua esittelemään itsensä! (Halutessasi voit kertoa siitä myös ilmoittautumislomakkeessa.)

Olet myös tervetullut kokoukseen, jos toimintamme muuten kiinnostaa! Olitpa jäsen tai et, jos sinua kiinnostaa esimerkiksi osallistua kampanjaan ruoan ilmastovaikutuksiin puuttumiseksi, Rahat pois fossiilisista -kampanjaan jossain Suomen yliopistossa tai syksyllä järjestettävän Power Shift Nordicin suunnitteluun, tule paikalle juttelemaan tai ota muuten yhteyttä!

Ilmoittautuminen vuosikokoukseen ei ole välttämätöntä, mutta tarjoilujen mitoittamiseksi toivomme ilmoittautumista viimeistään 12.3. klo 12 mennessä tällä lomakkeella.

Ilmoitathan samalla mahdollisista allergioistasi ja erikoisruokavalioista (tarjoilu on vegaaninen). Myös etäosallistuminen Skypellä on mahdollista, ilmoitathan tällöin myös Skype-tunnuksesi. Kokousasiakirjat ovat saatavilla täältä.

Kokouksen esityslistan löydät alta. Tervetuloa!

Vuosikokouksen esityslista

  1. Kokouksen avaus
  2. Kokouksen järjestäytyminen: valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
  3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
  4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen
  5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto
  6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
  7. Vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio
  8. Vahvistetaan varsinaisten jäsenten liittymis- ja jäsenmaksun suuruus sekä kannattajajäsenten liittymis- ja kannattajajäsenmaksun suuruus
  9. Valitaan yhdistykselle puheenjohtaja ja hallitus
  10. Valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja varatoiminnantarkastajaa taikka yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja varatilintarkastajaa tarkastamaan kuluvan tilikauden tilejä
  11. Muut esiin tulevat asiat
  12. Kokouksen päättäminen

 …

Järjestöt vetoavat Fortumiin: Uniperin kivihiiliomistuksia ei tule myydä, vaan ajaa hallitusti alas

Yrityskaupan mukana Fortumin omistukseen siirtyy Euroopan sisällä lukuisia kivihiililaitoksia Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Iso-Britanniassa. Uniperin kivihiililaitosten päästöt vastaavat jopa yli 50 prosenttia Suomen vuosipäästöistä. Suurin osa laitoksista sijaitsee Saksassa, jossa ei ole vielä poliittisesti sitouduttu kivihiilen alasajoon. Aihe on yksi suurimmista keskustelunaiheista Saksan meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa.

“Saksa on eurooppalaisen kivihiilestä irtaantumisen päänäyttämö. Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää, että Euroopan on oltava kokonaan vapaa kivihiilestä vuoteen 2030 mennessä. Mikäli Fortum myy kivihiiliomistuksensa sen sijaan, että sulkisi laitokset vastuullisena omistajana itse, se pesee kätensä työstä, joka on pakko tehdä”, sanoo WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle.

“Fortumilla on nyt poikkeuksellinen mahdollisuus osoittaa, mitä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjunta käytännössä tarkoittaa, ja ottaa täysi vastuu omistukseensa siirtyvästä kivihiilen tuotantokapasiteetista. Se olisi myös linjassa Fortumin oman yritysstrategian, Suomen hallituksen ja useiden merkittävien sijoittajien ilmastopolitiikan kanssa“, jatkaa Kolle.

Kivihiilen korvaamiseksi energiajärjestelmässä on useita vaihtoehtoja.

“Energiantuotantoon tarvitaan nyt mittava muutos, jossa polttoon perustuvat ratkaisut korvataan mahdollisimman laajasti moderneilla uusiutuvilla energianlähteillä ja joustavilla ratkaisuilla. Energiatehokkuus, tuuli, aurinko, lämpöpumput, geoterminen energia, kysyntäjousto, vahvat siirtoverkot, liikenteen sähköistys ja mahdolliset energiavarastot tarjoavat kestävän reseptin energiaratkaisuille”, jatkaa Kolle.

Lisätietoja:
Ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle, WWF, p. 050 591 3072, [email protected]

Järjestöjen avoin kirje Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkille  (englanniksi)

Kirjeen ovat allekirjoittaneet:

CAN Europe
Changemaker
EKOenergia
Europe Beyond Coal Campaign Secretariat
Maan ystävät
Greenpeace
Ilmastovanhemmat
Luonto-Liitto
Kepa
Protect Our Winters Finland
Sandbag
Suomen luonnonsuojeluliitto
Urgewald
WWF
350 Suomi

Taustatietoa aiheesta:

Suomessa on päätetty siirtyä pois kivihiilen energiakäytöstä viimeistään vuoteen 2025 tai 2030 mennessä ja tuntuvasti vähentää fossiilisen energian määrää. Energia- ja ilmastostrategian mukaan Sipilän hallitus antaa esityksen laiksi, jossa säädetään siirtymäaika kivihiilen energiakäytöstä luopumiselle vuoteen 2030 mennessä. Kivihiilen kieltolain valmistelu on paraikaa käynnissä työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM). Ministeri Tiilikainen on ilmoittanut, että samalla tarkastellaan myös aikaisempaa aikataulua kivihiilituotannon alasajamiselle.

Fortumin suurin omistaja on Suomen valtio. Valtion lisäksi Fortumin omistajiin lukeutuu kattavasti esimerkiksi suomalaisia eläkelaitoksia.

Monet suomalaiset institutionaaliset sijoittajat ovat ottaneet ilmastonmuutoksen torjunnan osaksi sijoitustoimintaansa. WWF:n selvityksessä havaittiin, että suomalaisten sijoittajien salkut ovat kivihiilisijoituksia tarkasteltaessa hyvin linjassa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden kanssa; kotimaisilla sijoittajilla on vain vähän tai ei lainkaan sijoituksia kivihiileen.

Samalla Euroopassa kansalaisjärjestöt kampanjoivat näkyvästi kivihiilen alasajamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Europe Beyond Coal -ryhmään kuuluvat järjestöt, mukaan lukien WWF, ovat kampanjoineet yhdessä vuodesta 2016. Toiminnan aikana 16 kivihiililaitosta on saatu pois energiantuotannosta. Parhaillaan kampanja keskittyy ajamaan alas loput 293 eurooppalaista kivihiilen polttolaitosta. Lisätietoja kampanjasta

COP23: Olemme kaikki samassa kanootissa

Bonnin ilmastokonferenssi päättyi lauantaina. Voi todeta, että neuvotteluissa tapahtui edistystä, mutta samalla ilmastotoimien kiireellisyys ei heijastunut valtioiden välillä käydyissä keskusteluissa.

Neuvotteluiden isoihin kysymyksiin kuuluivat säännöt siitä, miten Pariisin sopimus pannaan täytäntöön. Edistystä tapahtui siinä mielessä, että Bonnissa syntyi tekstiä kaikista keskeisistä neuvottelukysymyksistä. Edistys oli kuitenkin epätasaista. Päästövähennykset, niiden raportointi ja seuranta olivat hankala aihe ja lopputulos oli yli 150 sivun mittainen dokumentti. Tämä tarkoittaa, että ensi vuodelle jää paljon tekemistä ennen joulukuun 2018 ilmastokonferenssia Puolassa, jossa työ on tarkoitus saada päätökseen.

Toinen iso kysymys oli Talanoa-dialogiksi kutsuttu vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on nostaa ambitiotasoa ja jota käydään ensi vuoden aikana. Bonnissa sovittiin  suunnitelmasta, johon sisältyy sarja keskusteluja kysymyksistä “missä olemme”, “mihin haluamme päästä” ja “miten pääsemme sinne”. Järjestöt olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä tulokseen.

Ilmastokokouksen pettymyksiin kuuluu ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten rahoittaminen. Pienen saarivaltion Fidžin johtamassa ilmastokokouksessa ei saatu rikkailta mailta sitä tukea, jota ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät, haavoittuvimmat maat kipeästi tarvitsevat.

Neuvotteluissa tärkeää edistystä tapahtui maataloudessa sekä alkuperäiskansojen rooliin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyen. Maatalouskysymyksissä tullaan huomioimaan sekä sopeutumistarve ilmastonmuutokseen että maataloudesta johtuvat päästöt. Alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen asema vahvistuu alkuperäiskansojen foorumin käynnistämisen myötä. Lisäksi hyväksyttiin sukupuolten tasa-arvoa edistävä toimintaohjelma, joka integroi sukupuolinäkökulmia ilmastotyöhön.

Suomen valtuuskunnassa mukana ollut ilmastoveteraani Oras Tynkkynen totesi neuvottelujen loppuvaiheessa, että ilmastoneuvotteluissa tulisi aina tapahtua enemmän edistystä, samalla aina päästään jonkin verran eteenpäin. Riippuu katsojasta, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.

Nähtyäni Bonnin konferenssissa tuhansia ilmastoaktivisteja kahden viime viikon aikana olen suosiolla sen kannalla, että lasi on puoliksi täynnä. Joukossa olivat 350 Tyynenmeren ilmastotaistelijat ”Climate warriors” Fidžiltä, Vanuatulta ja muilta pieniltä saarivaltioilta. Heidän viestinsä maailmalle on vahva: he eivät tule hukkumaan, vaan he taistelevat. Joukossa oli Yhdysvalloista aktivistien lisäksi osavaltioita, kaupunkeja ja yrityksiä, jotka ovat ilmoittaneet toteuttavansa Pariisin sopimusta siitä huolimatta, että presidentti Trump on sanonut vetäytyvänsä sopimuksesta. Joukossa oli ilmastoaktiiveja maailman joka kulmasta saksalaisista ja norjalaisista australialaisiin, kiinalaisiin ja japanilaisiin. Ja tietenkin myös Suomesta.

Mitä tulee ilmastonmuutokseen, olemme kaikki samassa kanootissa, kuten puheenjohtajamaa Fidži ja monet muut ovat moneen otteeseen todenneet. Vastaus kysymykseen “saavutammeko ilmastotavoitteet” on meistä itsestämme kiinni. 350 Suomi kutsuu kaikkia mukaan ilmastoliikkeeseen, joka edistää tieteeseen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvia ilmastoratkaisuja.

Näillä ajatuksilla kiitän omalta osaltani lukijoita ja jatkan matkaani takaisin Suomeen. Juna- ja laivamatka kulkee Hampurin, Kööpenhaminan, Malmön, Tukholman ja Turun kautta Helsinkiin.

 

Tina Nyfors on 350 Suomi -ilmastojärjestön hallituksen jäsen. Hän osallistui ympäristöjärjestöjen edustajana osana Suomen delegaatiota ilmastoneuvotteluihin Bonnissa 6.-17.11.2017.

Kuva: Tina Nyfors. Samoan puheenvuoro Bonnin ilmastoneuvotteluiden korkean tason osuudessa.

 …

Järjestöt Bonnin ilmastokokouksesta: Haavoittuvimmat jäämässä yksin

[Kepan tiedote 17.11.2017. Kuva: Anna-Stiina Lundqvist/Kepa. Ilmastopakolaisia esittävät pronssipatsaat muistuttivat kokouksen osallistujia ilmastonmuutoksen seurauksista.]

Bonnin parhaillaan päättymässä olevaa ilmastokokousta pohjusti vakava viesti maailman tiedeyhteisöltä: aika vaarallisen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on loppumassa.

Kokouksen viime metreillä maiden ennakoidaan pääsevän sopuun niin kutsutun Talanoa-vuoropuhelun askelmerkeistä. Vuoropuhelun odotetaan lisäävän ilmastotoimien kunnianhimoa. Maiden tulee saapua ensi vuoden Puolan ilmastokokoukseen valmiina ilmoittamaan Pariisin sopimuksen mukaisten sitoumustensa kiristämisestä vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä edes EU-maiden tekemät sitoumukset eivät vastaa Pariisissa sovittuja tavoitteita.

Viime vuotisessa Marrakechin kokouksessa päätettiin viisivuotisesta työsuunnitelmasta ilmastonmuutoksen aiheuttamien peruuttamattomien vahinkojen ja menetysten käsittelemiseksi. Kysymys on keskeinen esimerkiksi merenpinnan nousun uhkaamille saarivaltioille.

Ensimmäinen pienen saarivaltion johtama ilmastokokous ei onnistunut osoittamaan ilmastonmuutoksen kanssa kamppaileville haavoittuville ihmisryhmille sitä tukea, jota ne kipeästi kaipaavat.

“Emme voi vain katsella vierestä, kun osa maailman maista huuhtoutuu mereen. On kestämätöntä, että vauraat valtiot eivät ole vielä valmiita osoittamaan vahinkoihin ja menetyksiin kipeästi kaivattua taloudellista tukea,” sanoo Kepan ilmastoasiantuntija Tuuli Hietaniemi.

Kaupunkien, alueiden, yritysten ja alkuperäiskansojen Bonnissa osoittama tuki ilmastotoimille on ollut näkyvää. Tämä lisää valtioiden painetta tehdä enemmän ja nopeammin.

Saavuttaaksemme tavoitteet tarvitsemme maiden määrätietoisia toimia ja lisäksi yhä enemmän ihmisiä mukaan maailmanlaajuiseen ilmastoliikkeeseen pitämään ääntä tieteeseen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvien päästövähennyskeinojen puolesta. Suomalaispäättäjiltä tarvitaan nyt myös viesti EU:lle tavoitteen nostamiseksi,” painottaa 350 Suomen Tina Nyfors.

Maataloutta koskevissa neuvotteluissa nähtiin läpimurto vuosien jälkeen.

”Läpimurto maataloutta koskevassa työohjelmassa on globaalilla tasolla merkittävä saavutus. Sopiminen ei olisi ollut mahdollista ilman käytännön ymmärrystä siitä, millä toimin maatalouden päästöihin ja hiilensidontaan voidaan vaikuttaa,” toteaa MTK:n energia- ja ilmastoasiantuntija Anssi Kainulainen.

Globaalit päästöt ovat jälleen nousseet tänä vuonna ennätyskorkealle samaan aikaan kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat katastrofit uhkaavat yhä pahemmin monien köyhien toimeentuloa ja ihmishenkiä.

Teollisuusmaat ovat luvanneet nostaa kehitysmaiden vuotuisen ilmastorahoituksen sataan miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Etenkin köyhät ja haavoittuvat kehitysmaat ovat edelleen huolissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen tarvittavasta tuesta.

Tiedotteen ovat allekirjoittaneet Ilmastovanhemmat, Kehys, Kepa, Kansainvälinen Solidaarisuustyö ry, Luonto-Liitto, Maan Ystävät, MTK, Natur och Miljö, Protect Our Winters Finland – POW, Reilu kauppa ry, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Pakolaisapu, Taksvärkki, Turun Maantieteellinen Seura ry ja 350 Suomi.

Lisätiedot

Asiantuntijat, jotka seuraavat kokousta Bonnissa:

Tuuli Hietaniemi, ilmastoasiantuntija, Kepa, puh. 050 317 6686 (vastuualue: ilmastorahoitus, neuvottelujen yleiskuva)

Anssi Kainulainen, energia- ja ilmastoasiantuntija, MTK, puh. 050 596 1541

Anna-Stiina Lundqvist, viestinnän asiantuntija, Kepa, puh. 050 617 6704 (vastuualue: mediayhteydet, haastattelupyynnöt)

Tina Nyfors, ympäristötieteen ja kestävän kehityksen asiantuntija, 350 Suomi hallituksen jäsen. puh. 040 748 8226 (vastuualue: rahavirtojen siirtäminen pois fossiilisista polttoaineista, neuvottelujen

COP23: Fossiiliteollisuuden vastuu ilmastonmuutoksen seurauksista

Perinteisesti ilmastokonferensseissa on puhuttu päästövähennyksistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Tämän vuoden kokouksessa on käynyt selväksi, että ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaamista ei voi enää sivuuttaa. Vahingoilla ja menetyksillä tarkoitetaan tilanteita, joissa ilmastonmuutoksen hillintä ei riitä estämään haitallisia vaikutuksia eikä ympäristön muutoksiin ole enää mahdollista sopeutua.

Mitä tulee Pariisin sopimuksen sääntökirjaan ja vuoden 2018 vuoropuheluun, tekninen työ on meneillään ja vielä on liian aikaista sanoa, mihin päästään.

Samalla kun neuvotteluita käydään toisella konferenssialueella ”Bulassa”, satoja oheistapahtumia on järjestetty muutaman kilometrin päässä olevalla toisella konferenssialueella, ”Bonnissa”.

Yhdessä oheistapahtumassa kuuntelin Kansainvälisen ympäristölainsäädännön keskuksen (CIEL) toimitusjohtajan Carroll Muffettin esitystä isojen fossiilialan yritysten vastuusta ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ilmastonmuutoksen seurauksien yleistymisen myötä mahdollisia asianomistajia on yhä enemmän: vahinkoja kokeneita yksityishenkilöitä tai kokonaisia yhteiskuntaluokkia; työntekijöitä, joiden eläkkeet ovat vaarassa, kun ilmastonmuutoksen vaikutus ei ole huomioitu sijoituksissa; tai kaupunkeja tai valtioita jotka hakevat korvausta ilmastonmuutoksen aiheuttamasta tuhosta.

Seuraavana päivänä keskustelimme lisää aiheesta, joka on noussut entistä ajankohtaisemmaksi viimeisten kahden vuoden aikana etenkin Yhdysvalloissa. Oikeusprosesseja on meneillään myös muualla maailmassa, esimerkiksi Norjassa.

CIEL:in missio on edistää ”maailmaa, jossa laki heijastaa ihmisten ja ympäristön välistä yhteyttä, kunnioittaa planeettaa, suojelee ihmisarvoa ja tasa-arvoa ja kannustaa kaikkia maapallon asukkaita elämään tasapainossa toistensa kanssa”.

CIEL perustettiin lähes 30 vuotta sitten ja on tehnyt siitä asti työtä mm. ilmastokysymysten parissa. Valtaosa työstä on tehty YK:n ilmastosopimuksen prosessin kautta, kunnes vuosia sitten todettiin, että prosessin tärkeästä asemasta huolimatta asiat eivät etene riittävän nopeasti. Rinnalle tarvitaan myös muita toimia.

– Rupesimme tutkimaan muita keinoja nopeuttamaan siirtymää pois fossiilisista polttoaineista. Esiin nousivat oikeusprosessit. Ja kysymys siitä, mitä ja mistä lähtien isot fossiilialan yritykset ovat tienneet fossiilisten polttoaineiden ilmastoriskeistä, kertoo Carroll Muffett.

Osoittautui, että Exxon Mobil Corporation teki ilmastotutkimusta jo vuonna 1957 ja American Petrolium Institute rahoitti hiilidioksidipäästötutkimusta vuonna 1958. Fossiiliteollisuutta varoitettiin vakavasta ilmastoriskistä 1960- ja 70-luvuilla… Ja Exxon tunnusti jo vuonna 1980, että heillä on teknologiaa, joka vähentäisi päästöjä mutta joka lisäisi kustannuksia.

– Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että se kertoo ajankohdista, jolloin eri yritykset tiesivät tai heidän olisi pitänyt tietää tuotteidensa riskeistä, sanoo Muffett.

Tähän taas liittyy riski oikeudellisesta vastuusta, jos voidaan osoittaa, että esimerkiksi tietyt henkilöt tai kaupungit ovat kärsineet vahinkoa.

CIEL on tutkinut myös muita toimijoita: luottoluokitusyhtiöitä ja eläkerahastoja ja näiden vastuuta huomioida ilmastoriskejä.

Yhdysvalloissa San Franciscon ja Oaklandin kaupungit haastavat viisi suurta fossiilialan yritystä (BP, Chevron, ConocoPhilips, Exxon ja Shell) oikeuteen kustannuksista, jotka syntyvät merenpinnan noususta.

Norjassa on paraikaa meneillään oikeusprosessi, jossa nuorten ympäristöjärjestö Natur og Ungdom ja Greenpeace haastavat Norjan valtion oikeuteen …

COP23: Irti fossiilisista kaikilla tasoilla

Olen juuri saapunut Bonniin junalla. Takana on 35 tunnin matka Helsingistä Tukholman ja Kööpenhaminan kautta Saksaan. Edessä on kaksi intensiivistä viikkoa, YK:n järjestämä 23. ilmastokokous. Bonniin kokoontuu noin 25 000 osallistujaa ympäri maailmaa. Enää ei ole kysymys siitä, että tarvitsemme ilmastosopimuksen. Jo toista vuotta keskustellaan siitä, miten pannaan käytäntöön toimenpiteet pitääksemme maapallon lämpenemisen reilusti alle kahden asteen Pariisin sopimuksen mukaisesti.

On kiire. Viime viikolla Maailman ilmatieteen järjestön julkaisemassa raportissa todettiin, että hiilidioksidipitoisuus on ennätyksellisen korkea, 403,3 ppm. Hiilidioksidia oli viimeksi ilmakehässä yhtä paljon yli kolme miljoonaa vuotta sitten. Silloin ilmasto oli 2-3 astetta lämpimämpi kuin nyt. YK:n ympäristöohjelman raportissa todetaan, että valtioiden lupaamat päästövähennykset kattavat vain kolmasosan tarvittavista leikkauksista, jotta ilmaston lämpeneminen pysyisi reilusti alle 2 asteen.

Kokouksen puheenjohtajana toimii Fidži. Tämä on ensimmäinen kerta kun pieni saarivaltio on tässä roolissa. Ilmastonmuutos on Fidžin kohtalonkysymys, joka uhkaa saaren koko olemassaoloa. Se nostaa esiin ilmastonmuutoksen seurauksia, jotka näkyvät kaikkialla maailmassa mutta vaikuttavat eniten köyhimpiin maihin, jotka ovat vähiten vastuussa ongelman aiheuttamisesta.

Ilmastokokouksen isoihin kysymyksiin kuuluu Pariisin sopimuksen sääntökirja, johon sisältyy menettelytapoja ja ohjeita täytäntöönpanosta. Sääntökirjan tulee valmistua vuoden 2018 loppuun mennessä. Bonnin kokouksen lopputuloksena tulisi tuottaa luonnostekstiä kaikista keskeisistä neuvottelukysymyksistä.

Toinen iso kysymys on miten maat tulevat keskustelemaan päästövähennyksistään vuoden 2018 aikana: missä ollaan päästötavoitteiden suhteen ja kuinka saada tarvittavat lisätoimet, jotta lämpeneminen pysyy reilusti alle 2 asteessa. Tätä vuoropuhelua kutsutaan nimillä Talanoa-dialogi. Fidžissä puhutaan Talanoa-hengestä, joka tarkoittaa luottamukseen, empatiaan ja kollektiiviseen hyvään perustuvaa vuoropuhelua.

Tämän vuoden ilmastokonferenssissa on kutsuttu tekniseksi välikokoukseksi. Tähtäimessä on jo vuosi 2018, jolloin sovitaan yksityiskohdista. Tosiasia on, ettei välivuosia ole. Ei ole aikaa odottaa. Ilmasto ei odota. Globaalien päästöjen tulisi kääntyä jyrkkään laskuun viimeistään vuonna 2020.

Tehokas tapa tukea hiilivapaata tulevaisuutta on rahavirtojen kääntäminen pois fossiilisista polttoaineista. Tämä tarkoittaa sijoitusvarallisuuden siirtämistä pois fossiilisia polttoaineita tuottavien yhtiöiden osakkeista, sekä niihin epäsuorasti sijoittavista rahastoista ja muista sijoitusinstrumenteista.

Tätä voidaan perustella eettisillä ja taloudellisilla syillä.  Jos ilmaston pilaaminen on väärin, voiton tavoittelu ilmaston kustannuksella on myös väärin.

Jotta kahden asteen raja ei ylity, 80-90 prosenttia tunnetuista hiilivaroista, 35 prosenttia öljystä ja 50 prosenttia kaasusta on jätettävä maahan UNEPin tuoreen raportin mukaan. Jotta 1,5 asteen tavoitteessa pysyttäisiin, on maahan jätettävien osuuksien oltava vielä suuremmat. Puhtaan ilmastomatematiikan perusteella nämä yhtiöt ovat yliarvostettuja sijoituskohteita.

Ilmastojärjestö 350 Suomi haastaa suomalaiset eläkerahastot ja yliopistot, uskonnolliset instituutiot sekä muut sijoittajat siirtämään sijoitusvarallisuutensa fossiilisista polttoaineista kestävään liiketoimintaan. Yhteistä hyvää tuottavina instituutioina niiden tulisi johtaa muutosta kohti hiilivapaata yhteiskuntaa. Suursijoittajien, kuten eläkerahastojen on kannettava varallisuuden mukanaan …

Kieltäminen, ahdistus ja ilmastokasvatus

Ihmiset tietävät jo. Tuoreet tutkimukset paljastavat, että nykyväki on hyvin laajalti tietoinen ympäristötuhoista. Ongelmana on se, että asia on niin ahdistava, etteivät ihmiset löydä keinoja käsitellä sitä.

Ympäristökasvatuksessa on jo hyvin pitkään ymmärretty, että tiedon välittämisen lisäksi tarvitaan tunteiden aktivoimista ja käytännön toimintaa. Uudet tutkimukset niin sanotusta ympäristöahdistuksesta (eco-anxiety) ja kieltotiloista (denial) tähdentävät entisestään tunteiden merkitystä. Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnissamme on tarjolla liian vähän keinoja käsitellä ympäristöuhkiin liittyviä vaikeita tunteita.

Omat viimeaikaiset tutkimukseni keskittyvät ympäristökysymysten henkisiin ja hengellisiin ulottuvuuksiin. Ympäristöahdistus herättää syviä tuntoja ja niin sanottuja eksistentiaalisia, olemassaolon tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä. Mistä löytyy elämän mielekkyys, jos maapallon luontoa tuhotaan jatkuvasti näin paljon? Miten teollisuusmaiden ihmiset kykenevät elämään syyllisyyden kanssa, joka nousee ilmastopäästöjen aiheuttamisesta ja köyhille ihmisille koituvista seurauksista?

Ilmiö on niin laaja, että monitieteellinen tarkastelu on välttämätöntä. SIRENE-verkosto on erityisen hyödyllinen tämän kaltaisten teemojen kannalta. Kun monien eri alojen ihmiset pohtivat asioita yhdessä, löytyy uusia ja olennaisia näkökulmia. Viime aikoina olemme esimerkiksi kehitelleet ilmastokasvattaja Anna Lehtosen kanssa näkemyksiä draamallisten metodien käytöstä ympäristöahdistuksen lievittämiseksi.

Kasvatus ja viestintä liittyvät olennaisesti yhteen tämän kaltaisissa teemoissa. Tieteessä tapahtuu -lehden tuoreessa numerossa käsittelen kysymystä: ”Miksi ilmastonmuutoksesta on niin vaikea puhua?” Moni lukija ei luultavasti sijoita artikkelia ”ympäristökasvatus”-otsakkeen alle, mutta itselleni kyse on laajasti ymmärrettynä juuri siitä. Kyseessä on tutkimus ja toiminta, joka auttaa ympäristökäyttäytymisen kehittämisessä.

Ympäristöahdistuksen ja siihen liittyvien kieltotilojen tutkimus on kansainvälisestikin vasta alkutaipaleella. Yksi tuore esimerkki on monitieteellisen Global Discourse -lehden teemanumero (1/2017), jossa pureudutaan kestävyys-käsitteen (sustainability) ja kieltotilojen suhteeseen. Taustalla on etenkin brittiläisen John Fosterin After Sustainability-teos. Oma artikkelini tarkastelee ympäristökasvatusta siitä näkökulmasta: ”Environmental Education After Sustainability: Hope in the Midst of Tragedy”.

Toivo on keskeisen merkittävä asia ihmisille. Nykyisessä tilanteessa tarvitaan kuitenkin realistista viestintää tragedioiden suuresta määrästä, koska muuten ihmiset eivät pidä puhetta uskottavana. Puolipiilevä ympäristöahdistuneisuus on siis merkki sekä realismin että toivon sanomien tarpeesta

Tämä johtaa entistä suurempaan tasapainoiluun positiivisten ja negatiivisten sisältöjen välillä. Onneksi käytännön kohtaamisissa on aina mahdollisuus kysyä osallistujilta, mitä tunteita ja ajatuksia heillä on. Vuorovaikutuksessa voidaan vähitellen edetä erilaisten tunteiden käsittelyyn ja sitten suuntautua yhdessä toimintaan. Yhtymäkohdat taideperustaisiin metodeihin ovat ilmeiset: ne mahdollistavat riittävän kokonaisvaltaisen kokemisen. Toisaalta tällaiset työskentelyt tulevat lähelle henkisyyttä (spirituality), ja on myös mahdollista tietoisesti kehittää henkisiä sekä hengellisiä metodeja. Jälkimmäisten luontevin käyttöpaikka on erilaisten katsomusyhteisöjen tapahtumissa. Tavoitteena on toivo ja myös ilo traagisen maailman keskellä.

Kirjoittaja Panu Pihkala työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, erityisalanaan ympäristökysymykset. Teksti on alunperin julkaistu Sirene-blogissa