Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka on syntynyt lokaaleista toimista. Ilmastopolitiikan huippukokouksista viimeksi Pariisissa useat kansalaisjärjestöt vaativat sitovaa globaalia ilmastosopimusta. Ilmastokriisi on tänä päivänä niin kouriintuntuva ilmiö, että asian selättämiseksi globaalit liikkeet, toimenpiteet ja sitoumukset ovat välttämättömiä.

Kasvihuonekaasujen vähentämisessä tärkeimmät toimet tehdään monesti lokaalisti. Hiilivapaa Helsinki kampanja onnistui vuoden 2015 lopussa tavoitteessaan – Helsinki päätti sulkea hiilivoimalansa. Turun kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2040 mennessä.

Laajemmassa mittakaavassa avainasemassa ovat valtiot. Kiina on luvannut aloittaa maan sisäisen päästökauppajärjestelmän vuonna 2017 ja uusimpana tavoittelevansa lihankukutuksen puolittamista.

Uusin ilmastopolitiikan uutinen kuultiin 20.7. kun EU-komissio ilmoitti Pariisin ilmastosopimusta toteuttavasta päästövähennysten taakanjaosta jäsenmaiden kesken. Aiheesta saatiin Suomessa aikaiseksi pienimuotoinen keskikesän kuohahdus, sillä monet vaikuttajat järkyttyivät saamastamme kovasta määräyksestä: vähentää päästökaupan ulkopuolisella sektorilla (liikenne, lämmitys, jätehuolto, maatalous) päästöjä 39 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Ensimmäisinä jakoa ehtivät arvostelemaan eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen (kesk) ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (PS). Ensimmäisen mielestä esitys ei saa johtaa Suomen talouden kustannustason kasvuun. Jälkimmäisen mukaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on epäonnistunut Suomen edunvalvonnassa. Pisimmän korren kritiikin vyöryttämisessä vei Elinkeinoelämän keskusliitto, joka totesi että ”Suomen on käännettävä jokainen kivi saadakseen oikeudenmukaisempaa kohtelua”.

Erityisen kiinnostavan ja ilmastopolitiikan realismia hyvin kuvaavan kommentin esitti komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen Helsingin Sanomissa. Hän totesi että Suomi ei ole ainoa maa, jota esitys on harmittanut. ”Kun 28 hallitusta on yhtä pettyneitä, suurusluokat ovat kohdallaan”.

Ilmaamme kasvihuonekaasuja vuosisadat iloisesti tuprutelleet EU-maat ovat siis pöyristyneitä saamistaan päätöstavoitteista, joita he itse Pariisin ilmastoneuvotteluissa kannattivat. Itse asiassa ilmastopolitiikan edistysairuena toiminut EU on laatinut Pariisissa diiliä, jossa yhteisestä sovitaan, että ilmasto ei saa lämmetä yli kaksi astetta. Lisäksi tavoitteena on rajoittaa keskimääräinen lämpötilan nousu 1,5 asteeseen.

EU:n sisäinen taakanjako, jota Suomessa on moitittu vaativaksi, ei riitä alkuunkaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mistä siis on kyse? Ilmastopolitiikan ristiriita on ahdistavaa, järjetöntä ja turhauttavaa. Kuinka monta kertaa samasta asiasta pitää vääntää, neuvotella ja päättää?

Kansanedustaja Kaj Turusen kommentissa oli pieni totuuden siemen dilemman ymmärtämiseen: ”epäonnistunut edunvalvonnassa”. Olen itse ajatellut kuvion näin: globaalin ilmastokriisin estäminen on ihmiskunnan edunvalvontatehtävä maapallon elinkelpoisuuden puolesta.

Näin ilmastopolitiikka ei käytännössä kuitenkaan toimi. Aiheen ympärillä häätää valtava joukko etu- ja intressiryhmiä, järjestöjä, ammattilobbareita ja mielipidevaikuttajia. Päästötavoitteet ole valistuneiden ympäristöministerien tai edes hallitusten omissa käsissä, vaikka muodollisesti ovatkin.

Pariisin ilmastokokouksessa eturyhmien lobbauksen tuntee ja näkee. Yhden konkreettisen näkökulman ilmastolobbaukseen osallistuvista antaa kokousta edeltänyt kampanja Kick Big Polluters Out of Climate Policy.

Ilmastoaktivistin kannattaa tuntea valtioiden ilmastopolitiikassa roolia ottavat tahot sillä Ilmastopolitiikan kulloinenkin tulos on vaikuttajaryhmien työn summa. Tätä monimutkaista ja usein aika hämärää valtapeliä …

Ainutkertainen elämä on mittaamattoman arvokasta. Kuinka elää niin, että olisi joka päivä syytä katsoa itseä peilistä pää pystyssä ja ylpeänä?

Nykyaika pirstaloittaa elämäämme. Arki on tullut monimutkaiseksi. Hallinnan tuntu on heikentynyt.

Jokainen ihminen haluaa liittää omaa elämäänsä osaksi jotakin itseään suurempaa ja arvokasta. Hallinnan tuntu lisääntyy kun tunnistaa millaisiin asioihin ja ilmiöihin arkiset valintani minua liittävät. Millaista maailmaa valintani rakentavat?

Energia on ihmiskunnan ydinkysymys. Jos käyttämäni lämpö-, liike- ja sähköenergia tuotettaisiin lihasvoimalla, tarvittaisiin 150 ihmistä sitä tuottamaan yötä päivää. Miten tarvitsemani energia tuotetaan? Mistä energiantuotannossa käytettävä raaka-aine saadaan? Kuka raaka-ainetta tuottaa ja millaisissa olosuhteissa? Onko käyttämäni sähkö puhdasta vai likaista?

Jokainen teko on pieni tai suuri askel ihanteen puolesta tai sitä vastaan. Jos jään valinnoillani vahvistamaan tiedostamaani ongelmaa, voinko olla ylpeä itsestäni?

Kun lataan puhelimeni kotini pistorasiasta, liitän sen sähköverkkoon. Millaista maailmaa silloin vahvistan tai heikennän?

Likaisilla tavoilla tuotettu energia on pääasiallinen syy nykyiseen ilmastonmuutokseen. Se on ehtyvää energiaa. Lisäksi likaisen energian terveyshaitat vähentävät hyvinvointia ja aiheuttavat kustannuksia useilla yhteiskunnan eri sektoreilla.

Tuulesta tai auringosta temmattu energia ei lopu. Ja puhtaan energian tuottaminen työllistää likaista energiaa enemmän.

Ratkaisuksi asettuminen antaa ihmiselle kaaokselta suojaavaa mieltä. Pieni teko voi olla kokijalle itselleen suurta ja merkittävää. Puhtaan energian saaminen omaan kotiin on muutaman klikkauksen päässä.

Elämisen arvoinen elämä on sitä, että voi kokea ilahtumista tai haltioitumista. Tekemällä ihmisen mittaisia valintoja joka päivä.

Toistuvista teoista muodostuu tapa. Tavat tekevät ihmisestä sen, mitä ihminen on.

Kestävissä valinnoissa yhdistyvät oma etu ja yhteinen paras. Häviäjiä ei ole vaan kaikki voittavat. Kyse ei ole luopumisesta ja tinkimisestä vaan sen tunnistamisesta, mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi.

On kuljettava määrätietoisesti upeuksia kohti. Käytettävä rohkeasti omia vaikutusmahdollisuuksia myönteisen muutoksen ja uudistumisen aikaansaamiseksi.

Tietoinen ratkaisuksi asettuminen antaa elämälle merkitystä, joka kannattelee arkea.

Dosentti Arto O. Salonen avartaa kokemusta ihmisenä olemisesta, rakentaa elinvoimaisia organisaatioita ja edistää kestävään yhteiskuntaan siirtymistä. www.artosalonen.com…

Kansalaisten ilmastoaktivoitumisen suurta aaltoa edelleen odotetaan siitäkin huolimatta, että ilmastonmuutos on selkeä hyvinvointiuhka kaikille. Hyvinvointialojen panos ilmastokeskustelussa on ollut tähän päivään mennessä lähes poissaolevaa, vaikka alat kantavat suurta vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista. Mikä on hyvinvointialojen rooli kansalaisten ilmastoaktivoitumisen yhtälössä?

”Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovat tarkistaneet tulossopimuskauden tulossopimustaan vastaamaan ilmastonmuutosvaikutusten johdosta muuttunutta toimintaympäristöään. Tulossopimuksessa sekä asetetuissa tulostavoitteissa ja resursseissa on nyt selkeästi nimetty ilmastonmuutos globaalina uhkana terveydelle ja hyvinvoinnille, jolla on lokaaleja vaikutuksia kaikkien yhteisöjen tasoilla ja joka hallitsemattomaksi edetessään vie pohjan pois kaikelta muulta terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistyöltä. Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen hyvinvointivaikutukset -kokonaisuus on nostettu STM:ssä ja THL:n työssä yhdeksi tärkeimmistä tulostavoitteista.” *

Ilmastonmuutos on uhka terveydellemme ja hyvinvoinnillemme ja sen sosiaaliset vaikutukset tulevat olemaan mittavia. Siitä huolimatta saamme edelleen odottaa, että näiden osalta tapahtuisi jotain näkyvästi ja tuntuvasti kansallisella tasolla. Edellinen ajatusleikki* STM:n ja THL:n asianmukaisesta panostuksesta ilmastonmuutoskysymyksiin jää valitettavasti tällä hetkellä juhannussaagaksi ja tavoiteltavaksi tulevaisuuden tilaksi, jonka toteutuminen on vaarassa jäädä suomalaisessa kansanperinteessä olevan juhannustaian varaan ellei ymmärrys ja tahtotila näiden osalta pian muutu (uskomuksen mukaan saat osaksesi taikavoimia, mikäli onnistut näkemään saniaisen kukkimassa juhannusyönä ja saat poimittua sen).

Menetämme jokainen päivä mittavan mahdollisuuden toimia hyvinvointimme nimissä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mikä muutosvoima meillä olisikaan mahdollista saada yhteiskuntaamme aikaan, kun saisimme hyvinvointimme turvaamiseksi THL:ltä kansalliset suositukset sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävään ilmastonmuutosta ehkäisevään työhön, ohjeet ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnittelun toimeenpanemiseksi sekä esim. ”ilmastokansalaisen hyvinvointisuositukset”. Tämä kaikki olisi myös hallinnon alan oma etu, sillä ilmastonmuutoksen edetessä hallitsemattomaksi, tulee toimialan vastuun toteuttaminen kansalaisten hyvinvoinnin takaamisessa ja edistämisessä olemaan lähes mahdoton tehtävä.

Sosiaali- ja terveysalalla Suomessa työskentelee noin 15 % maamme työllisestä työvoimasta. Hyvinvointi puolestaan kuuluu jokaiselle ja suurimmalla osalla meistä on jokin hyvinvointipalveluihin liittyvä asiakkuus. Kun tavoittelemme yhteiskuntaan suurta ja nopeaa muutosta, pitäisi meidän paremmin hahmottaa tämän vielä käyttämättömän voimavaran potentiaali ja hyvä kattavuus. Aikaa ja keinoja ei ole hukattavaksi tilanteessa, jossa meidän tulee saada mittava yhteiskunnallinen muutos aikaan noin kymmenessä vuodessa, kuten tulevaisuuden tutkija Markku Wilenius kirjoittaa.

Marja Vaarama (THL:n ylijohtaja 2010) totesi kuusi vuotta sitten eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ’Ilmastonmuutos ja hyvinvointimallin tabut’ –työryhmän teettämässä selvityksessä Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa, että THL:n haasteena on kehittää toimintaansa niin, että se kykenee edistämään hyvinvointia ilmastonmuutoksen oloissa sekä kykenee jatkamaan mainitussa selvityksessä esillä olleiden teemojen esillä pitämistä ja edistämistä. Haaste on mitä ilmeisimmin ollut lähes ylitsepääsemätön, sillä vuoden 2010 jälkeen THL:n toimet asiassa ovat olleet lähes näkymättömiä siitäkin huolimatta, että käsillämme oleva ilmastohaaste on yhä selkeämmin ja kiistattomammin hyvinvointiuhkamme.

Julkisen keskustelun …

Ilmasto on muuttunut planeetallamme kautta aikojen. Joka kerta muutos on tuonut tullessaan sukupuuttoja, kun eliölajit eivät ole kyenneet siirtymään muuttuvien olojen jaloista tai sopeutumaan niihin. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos kuitenkin poikkeaa suuresti aiemmista. Se on äkillisempi ja voimakkaampi luonteeltaan, aivan kuten ovat sen muodostamat riskit lajien selviytymisellekin.

Ilmastonmuutos on jo muuttanut monien lajien esiintymisalueita. Ne ovat rajoittuneempia kuin aiemmin, ja osa eliölajeista on kuollut sukupuuttoon. Eliöt siirtyvät ilmaston lämmetessä yleensä kohti napoja tai korkeammalle merenpinnan tasosta. Kaikki lajit eivät kuitenkaan kykene levittäytymään uusille suotuisammille alueille yhtä nopeasti kuin ilmastonmuutoksen kiivas tahti niiltä edellyttäisi. Tämä tarkoittaa, että nämä lajit ovat erityisen alttiita häviämään tulevaisuudessa.

Toisinaan katoamisen kohteena voi olla kokonainen ekosysteemi, sillä ne eivät pääse lajien tapaan siirtymään nopeasti karkuun. Niiden häviäminen ja sen vaikutukset ovat vaikeasti ennustettavia, sillä elinympäristöt vaikuttavat suureen määrään lajeja. Toiset lajit voivat siirtyä käyttämään muita ympäristöjä, mutta toisille alkuperäisympäristöt ovat elinehto. Suomessa esimerkiksi ikiroutaiset palsasuot ovat kamppailleet olemassaolostaan ilmastonmuutoksen kourissa. Niiden määrä on huventunut viime vuosina soiden jäisen ytimen sulaessa vääjäämättömästi.

Suomessa tämä muuttuva ilmasto ja lajien joukkomuutto näkyy yhä vahvemmin. Meille on tullut etelästä uusia lajeja, jotka selviytyvät täällä entistä paremmin lauhtuvien talvien ja lämpimien kesien ansiosta. Esimerkiksi rusakko ja villisika ovat hyötyneet lumipeitteen katoamisesta eteläisessä Suomessa. Toisaalta pakkasten puute ja lumen hupeneminen tietävät ongelmia monille lajeille. Saimaannorpalle on jouduttu jo useampana talvena kolaamaan apukinoksia, jotta sen pesintä onnistuisi. Kelien lauhtuminen on tuonut ongelmia monille talviunta nukkuville ja horrostaville lajeille. Muutos talvissa aiheuttaa kiusaa ihmistoiminnallekin. Monet tuholaishyönteiset ja kasvitaudit viihtyvät meillä aiempaa paremmin, kun ankara talvi ei niitä kurita.

Lajien paetessa kohti napoja tulevat jossakin vaiheessa rajat vastaan. Meilläkin näkyy, miten pohjoiset lajit alkavat olla pulassa ilmastovyöhykkeiden siirtyessä yhä pohjoisemmiksi. Niillä ei ole enää mahdollisuutta siirtyä pohjoisemmaksi, joten niiden elinalueet kutistuvat ja katoavat. Ne saattavatkin menettää kokonaan ilmastollisen esiintymisalueensa tilanteen edetessä. Äärioloihin sopeutuneet lajit menettävät lisäksi kilpailuetuaan ilmaston lämmetessä. Esimerkiksi Lapissa naali on pulassa, kun tavallinen kettu on voinut levittäytyä ilmaston lämmetessä koko ajan pohjoisemmaksi. Lajit kilpailevatkin samoista resursseista ja kamppailu saattaa päätyä naalin tappioon.

Monet lajit tulevat katoamaan ilmastonmuutoksen myötä ja tätä kehitystä vastaan taisteleminen on hyvin haastavaa. Todennäköisimmin sukupuuttokuolema vaanii lajeja, joilla on pieni levinneisyysalue. Tämän lisäksi niiden nykyinen ja tuleva levinneisyysalue ovat vain vähän päällekkäisiä, jolloin siirtyminen uuteen ympäristöön on vaikeaa. Tällaisia ovat erityisesti monet uhanalaiset ja kotoperäiset lajimme.

Ilmastonmuutos muuttaa osaltaan lajien suojeluakin. Esimerkiksi luonnonsuojelualueemme eivät välttämättä pystykään enää turvaamaan niillä aiemmin esiintyneitä eliöitä ja luontoarvoja. Ne lajit, joita varten …

Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen tuskin kukaan kiistää ilmastonmuutoksen uhkaa ja tarvetta vähentää päästöjä nopeasti pahimpien vaikutusten ehkäisemiseksi. Keskustelu siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, on jäänyt vihdoin taakse. Nyt päästään asiaan.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei ole ainoastaan ekologinen ja moraalinen velvollisuutemme. Kyse on myös mitä suurimmassa määrin taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästä valinnasta. Päästöjen vähentäminen kun on paljon halvempaa kun nykymenon jatkaminen.

Ilmastoliike on jatkuvasti pyrkinyt tuomaan erilaisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Nyt tälle pelikentälle on tullut paljon muitakin toimijoita. Päästövähennystoimista käydään keskustelua tutkijoiden, yritysten, erilaisten järjestöjen, julkisten organisaatioiden ja kuntien toimesta. Myös monet sijoittajat ovat havahtuneet ja vetävät kiihtyvää vauhtia sijoituksiaan pois fossiilisista.  Pudotuspeli on alkanut, sillä fossiilibisneksen kannattavuus heikkenee, kun uusiutuvat energiamuodot rynnivät markkinoille. Tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että maailman suurin hiiliyhtiö Peabody Energy on mennyt konkurssiin.

Keskustelu päästöjen vähentämisestä on pirstaloitunut. Toisten mielestä päästöjä vähennetään parhaiten päästökaupalla, toiset uskovat vielä maailmanlaajuiseen hiiliveroon. Osa toimijoista näkee ydinvoiman lisärakentamisen tärkeäksi keinoksi vähentää päästöjä. Toiset kaipaavat tehokkaampia tukijärjestelmiä toisten uskoessa enemmän vapaisiin markkinoihin. Paljon käydään keskustelua myös uusiutuvan energian, erityisesti biomassan lisäämisestä. Varsinkin Suomen hallitus rakentaa energiamurrosta pitkälti biotalouden ja cleantechin varaan.

Ympäristö- ja luontojärjestöjen näkökulmasta uusiutuvat energiamuodot eivät ole ongelmattomia nekään ja erityisesti biomassan käytön kestävyydessä on ongelmia. Biomassan käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta eikä ole missään tapauksessa päästötöntä. Puhdas teknologia eli cleantech on usein vain nykyisen saastuttavan teollisuuden uudelleen nimeämistä. Ydinvoimaan taas liittyy monia yhteiskunnallisia ja taloudellisia epävarmuustekijöitä.

Tässä tilanteessa on luonnollista, että eri toimijoilla on erilaisia näkemyksiä niistä keinoista, joita päästöjen vähentämiseksi tarvitaan. Päästöjen vähentämiseksi mukaan tarvitaan kaikkia toimijoita ja useita eri keinoja. Kaikkein tärkein on kuitenkin energian käytön vähentäminen ja energiatehokkuustoimet. Haitatonta energiatuotantomuotoa kun ei ole.

Ilmastoliikkeen haasteena ei enää ole niinkään sen vakuuttaminen, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttamaa vai ei ja pitääkö päästöjä ylipäätään vähentää. Haasteena on löytää ne kaikkein tehokkaimmat, ympäristön kannalta kestävimmät ja laajasti hyväksytyt keinot päästöjen vähentämiseksi. Osaoptimointiin ei ole varaa. Lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen merkitys kasvaa lähivuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että ympäristöjärjestöissä ja ilmastoliikkeessä on syytä erikoistua entistä enemmän. Pidetään kuitenkin kokonaisuus hanskassa yhteistyöllä.

Leo Stranius
vs. toiminnanjohtaja

Hanna Aho
Suojeluasiantuntija

Suomen luonnonsuojeluliitto…

Helsingissä osoitettiin perjantaina  27.5.2016 mieltä TTIP- CETA- ja TiSa-sopimuksia eli EU:ssa neuvottelujen alla olevia kansainvälisiä kauppa- ja investointisopimuksia vastaan. Mielenosoituksen tapahtumasivulle Facebookiin paikalle tulijoiksi oli ilmoittautunut 600-1 100 henkilöä. Laaja mielenosoittajajoukko täytti keskustan katuja noin tunnin ajan, kun rumpuryhmän säestämä kulkue käveli Narinkkatorilta Eurooppa-salin eteen ilmaisemaan päättäjille mielipiteensä valmisteilla olevista sopimuksista.

Tapahtuman järjestäjien mukaan kauppa- ja investointisopimukset ajavat suuryritysten etuja demokratian, kansalaisoikeuksien ja ympäristön kustannuksella. Neuvotteluprosessia moititaan siitä, että  sopimustekstejä on valmisteltu salassa.  Mielenosoituksen järjesti TTIP-verkosto yhdessä monen kansalaisjärjestön, muun muassa 350 Suomen, Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Maan ystävien kanssa.

Kiistellyt neuvottelut loppusuoralla

TTIP-sopimusta eli EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppa- ja investointikumppanuutta koskevat neuvottelut on määrä saattaa loppuun vuoden 2016 loppuun mennessä. EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA on määrä allekirjoittaa syyskuussa 2016. EU:n, Yhdysvaltojen ja 21 muun WTO-jäsenen välinen palvelukauppasopimus TiSa on niin ikään määrä saada valmiiksi syyskuun 2016 loppuun mennessä.

Toteutuessaan vapaakauppasopimukset takaisivat sopivien osapuolten palveluiden ja tuotteiden pääsyn yhteisille markkinoille. Tavoitteena on sääntelyn purkaminen, ja sopimusten kannattajat uskovat vapaan kaupan tuovan kilpailuetua Suomelle. Kriitikot sen sijaan ovat huolissaan muun muassa sopimuksiin sisältyvän investointisuojan vaikutuksista valtioiden itsemääräämisoikeuteen. Sääntelyn purkaminen vaikeuttaisi huomattavasti ja jopa estäisi ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtääviä toimia sikäli kun näistä toimista aiheutuisi haittaa yritysten voitontavoittelulle.

”Kriittistä keskustelua olisi pitänyt käydä jo kolme vuotta sitten, kun neuvottelut aloitettiin. Nyt asialla on jo kova kiire”, totesi mielenosoituksessa puhunut tietokirjailija Jaana Kivi. Muutkin mielenosoituksen puhujat, kuten hollantilais-tanskalainen tutkija ja järjestötoimija Olivier Hoedeman sekä Aalto-yliopiston tutkija Toni Ruuska kritisoivat kovin sanoin vapaakauppasopimuksia ja niiden takana näkemäänsä ideologiaa. ”Tässä on kyse arvoista ja valtasuhteista: kaikki on uhrattavissa paitsi talous”, painotti Ruuska puheenvuorossaan.

Myös mielenosoitusta järjestämässä olleen TTIP-verkoston aktiivi Marissa Varmavuori käytti tapahtumassa puheenvuoron. Varmavuori varoitti sopimusten laajoista ja vaikeasti ennustettavissa olevista globaaleista vaikutuksista – TTIP-sopimus kun tulisi allekirjoitushetkellään olemaan vielä osin keskeneräinen. ”Toteutuessaan sopimus tulisi olemaan merkittävä vallansiirto niille, jotka ovat päässeet käyttämään valtaa neuvotteluissa. Olisiko meillä akuutimpiakin ongelmia kuin suuryritysten ja sijoittajien heikko asema?” Varmavuori totesi viitaten esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen.

”Sodassa sanottiin, että kaveria ei jätetä”

Tapahtumaan osallistui kirjava joukko ihmisiä, joista parhaiten näkyivät ja kuuluivat eri järjestöjen aktiivit. Puoluepoliittisia tunnuksia ei mielenosoituksessa sallittu. Kulkue marssi rauhallisesti ennalta sovittua reittiä Narinkkatorin ja Eurooppa-salin ympäri. Marssiessaan osanottajat vaativat TTIP-sopimusten hautaamista banderolleja kantaen ja huutaen erilaisia iskulauseita, esimerkiksi planeettamme ei ole kaupan tai take back the power, TTIP-game is over.

Osallistujat olivat kaikenikäisiä pienistä lapsista eläkeläisiin. Risto Lakanen saapui mielenosoitukseen kantaen kylttiä, …

”Me tarvitsemme muutoksen tekijöitä. Kysymys on ihmiskunnan yhteisestä oppimisen prosessista, jonka päämääränä on kulttuurinen muutos kestävän tulevaisuuden yhteiskuntaan ja maailmaan”, todetaan huhtikuussa päivitetyssä kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksessa.

Ilmasto muuttuu. Elinolosuhteet muuttuvat. Yhteiskuntien ja ihmisten on muututtava mieluummin ennakoiden kuin väistämättömän edessä silloin kun tilanne on jo päällä. Miten tämä ihmiskunnan oppimisprosessi saadaan aikaan? Ounastelen kompastelua jo lähtötelineillä, mikäli katsetta ja toimia ei saada käännettyä pienempiin yksiköihin sellaisista kokonaisuuksista kuten esimerkiksi ihmiskunta, eurooppalaiset, suomalaiset, kasvukeskusten asukkaat  ja haja-asutusalueilla asuvat.

On aika tunnustaa, että meidän on laskeuduttava tekemään muutosta pienyhteisöjen tasoille, esim. työpaikoille, järjestöihin, asukasyhdistyksiin, seuroihin jne. Tarvitsemme muutoksen tekijöitä toimimaan ihmisten joukossa ja ihmisten kanssa. Tällaiselle ammattiryhmälle ja toimijuudelle on iso tilaus. Tällainen panos haasteen mittavuuteen verrattuna olisi pieni. Siis mikäli ihan aikuisten oikeasti olemme sitä mieltä, että tavalla tai toisella ilmastonmuutoksen hillintä on saatava täyteen teräänsä ja elämäntapamme on saatava sopeutettua yhden maapallon rajoissa kestäväksi. Onko asia niin tärkeä, että yhteiskunta olisi valmis panostamaan siihen, että muutosta alettaisiin aktiivisesti läpiviemään yhteisöissä esim. osallistamisen menetelmin?

Ilse Manner oli toukokuussa pitämässä Powershiftin aktiiveille osallistamisvalmennusta. Valmennukseen osallistunut ryhmä sai nauttia Ilsen yritysmaailmassa kerryttämästä tietotaidosta ryhmien toiminnan ohjaamisesta uuteen haluttuun suuntaan viemällä muutosta toiminnan tasolle osallistamalla ihmisiä. Valmennus toteutettiin osallistavalla ryhmäprosessilla, jonka myötä jokainen ryhmäläinen sai demonstraation siitä, miten osallistamista käytetään välineenä. Valmennuksen myötä osallistujat saivat perustietoa ja kokemusta osallistamisesta, tavoitteellisen työskentelyn toteuttamisesta, ryhmätilanteitten ohjaamisesta ja erilaisista osallistavista menetelmistä.

Valmennuksessa esitetettiin pyramidimuotoon tehty visualisointi matkasta muutokseen. Se havahdutti useita. Pyramidin huipulla oli tavoitteena muutos, kuten yhteiskunnissamme laajamittaisesti tavoitteena tällä hetkellä on. ”Elämme maapallonlaajuista suurta muutosta”, kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksessakin todetaan. Elämme suurta ekologista muutosta, mutta meidän ajattelu- ja elämäntapojemme muutoksen kliimaksi on vielä liian kaukana ja liian vaikeasti saatavilla oleva, mikäli emme havahdu huomaamaan aktiivisen muutostyöskentelyn tarvetta näitten osalta.

Ongelma lieneekin tämä matka pyramidin pohjalla olevasta tiedosta ja ymmärtämisestä sen huipulla siintävään muutokseen. Yhteiskunnissamme on taidettu hyvin pitkälle aina näihin päiviin asti olettaa, että hyppy näiden välillä tapahtuu jotenkin automaattisesti. Joidenkin kohdalla tämä aktivoituminen toimimaan onkin saattanut toteutua näinkin yksinkertaisella kaavalla. On kuitenkin naiivia näissä kiireisissä aikarajoissa odottaa ja olettaa, että se suuri toimimaton enemmistö yllättäen päivänä X lähtisi aktivoitumaan ilman mitään väliin tulevaa tekijää.

Osallistaminen on väline matkalla tiedosta ja ymmärtämisestä muutokseen. Sillä synnytetään omistajuutta sekä parhaimmillaan myös yhteishenkeä ja innostusta muutoksen aikaansaamiseksi. Osallistamisen kautta annamme ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa ja sitoutamme ryhmäläisiä, yhteisöjä sekä ihmisiä niissä ottamaan vastuuta yhteisen tavoitteen toteuttamisesta.

Osallistaminen ajaa ihmiset henkilökohtaiseen prosessiin. Oma prosessi saa tukea ja syvenee ryhmässä …

Tule mukaan tekemään Power Shift Suomi 2016 -tapahtumaa!
Power Shift on tapahtuma kaikille, joiden mielestä ilmastonmuutos pitäisi ottaa vakavasti ja toimia. Se on tapahtuma niille, jotka haluavat tutustua toisiin samaa mieltä oleviin. Katso: http://world.350.org/finland/kampanjat/power-shift-suomi/

Forssassa 30.9.-2.10. järjestettävä Suomen kolmas Power Shift -tapahtuma etsii vielä muutamia jäseniä tiimiinsä.

• Ohjelmatiimi: etsitään vielä yhtä tai kahta suunnittelemaan ja toteuttamaan viikonlopun ohjelmaa. Tule mukaan vaikuttamaan Power Shiftin työpajoihin, aamun innostaviin puhujiin, tutustumiseen sekä koko ohjelmaan! Ilmoittaudu ohjelmatiimin koordinaattori Annalle ([email protected])
• Varainhankinta: Opettele työelämässäkin tuiki tarpeellisia taitoja varainhankinnassa ja ole mukana porukassa, jota ilman koko tapahtumaa ei olisi! Varainhankinta mahdollistaa tapahtuman. Ota yhteyttä tapahtuman koordinaattoriin Hanneleen ([email protected])
• Viestintä: Kukaan ei tietäisi, että Power Shift tapahtuu, ellei siitä kerrottaisi. Jos sinulla on ideoita siitä, miten ja missä, ota yhteyttä viestintää vetävään Elinaan ([email protected])
• Käytännön järjestelyt: Tule mukaan koordinoimaan vapaaehtoisia tapahtuman aikana ja pohtimaan sitä, mitä hyvää syödään! Ota yhteyttä tapahtuman koordinaattoriin, Hanneleen ([email protected])

Power Shift Suomi järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Power Shift haluttiin levittää myös muualle Suomeen, jottei se jää vain pääkaupunkiseudun tapahtumaksi. Tapahtumapaikaksi valikoitui kaikista Suomen kylistä, kunnista ja kaupungeista Forssa. Minkä tähden? Ja mistä Forssassa oikein on kyse?

Forssa on noin 18 000 asukkaan kaupunki Kanta-Hämeessä. Ajomatka Forssasta Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle kestää noin tunnin. Kartalla Forssa sijoittuu tämän Helsinki-Turku-Tampere -kolmion keskustaan. Forssa on noin 40 000 asukkaan talousalueen keskus, sillä kaupungissa asioivat muun muassa naapurikuntien Jokioisten, Tammelan sekä Ypäjän asukkaat.

Yhdyskunnan rakentumisesta ja sivistyksen saapumisesta Forssaan saadaan kiittää tekstiiliteollisuutta ja Axel Wilhelm Wahrenia, joka 1840-luvulla perusti kehräämön Loimijoen varrelle. (Tällä samaisella kehräämöalueella järjestetään nyt liki 170 vuotta myöhemmin Power Shift Suomi!) Kasvavan tekstiiliteollisuuden myötä Forssaan rakentui ajan kuluessa tehtaiden lisäksi kaikki tarvittavat palvelut elämistä varten.

Mutta mistä Forssa nykyään muistetaan tai tunnetaan? Elokuussa 1903 Suomen Työväenpuolue kokousti Forssassa, vaihtoi nimensä Sosialidemokraattiseksi puolueeksi ja hyväksyi puolueohjelman, jonka vaatimukset käytännössä sisältävät kaikki nykyaikaisen hyvinvointiyhteiskunnan edut ja oikeudet. Vihreä liike sai alkunsa 1970-luvulla Forssan Koijärvellä. Joskus 2000-luvun puolivälissä radiokanava Kiss FM:n äänestyksessä Forssa äänestettiin Suomen vihaisimmaksi kaupungiksi. 1990-luvun lama koetteli teollisuuskaupunkia rankalla kädellä, ja sekä työttömyys että muut ongelmat lisääntyivät kaupungissa rajusti. Valitettavasti tämä kuva Forssasta pitää pintansa yhä.

Nykyään Forssa on ainakin seutukunnissaan tunnettu ympäristöliiketoimintakeskittymästään ja järkivihreästä kaupunginstrategiastaan. Ulkopaikkakuntalaisille kaupungista on kuuleman mukaan jäänyt mieleen muun muassa viihdeuimala Vesihelmi ja huoltoasema Autokeidas, ei juuri muuta. Forssan tiedetään olevan olemassa, siitä heitetään vitsiä monissa koko kansan viihdeohjelmissa, mutta siihen tietämys kaupungista sitten jääkin.

Lamanaikainen maine tai mainospuheet kuitenkaan harvoin antavat paikkakunnasta realistista kuvaa.  Uskomukset ja markkinointikikat tuskin myöskään ovat viikonloppuvierailijan kannalta olennaisia asioita. Forssassa ja sen naapurissa asuneena, mutta jo pois muuttaneena sitä on jo huomannut, mitä entisiltä nurkiltaan kaipaa. Forssa, ja varsinkin keskusta ja sen lähialueet, ovat pinta-alaltaan melko pieniä; siksi välimatkat paikasta toiseen ovat lyhyitä. Pyörällä ja kävellen pääsee paikkaan kuin paikkaan hetkessä. Forssassa on paljon puistoalueita, muun muassa kansallinen kaupunkipuisto. Forssassa on melko hyvin säilyneitä, vanhoja asuinalueita, kuten Uusikylä ja Kalliomäki. Forssassa on myös älyttömän hieno museo, joka valittiin vuoden museoksi vuonna 2014, ja Suomen vanhin yhä käytössä oleva elokuvateatteri, Elävien kuvien teatteri.

Mutta miksi Power Shift Suomi päätettiin tänä vuonna järjestää juuri Forssassa? Tapahtuman katsotaan sopivan Forssaan muun muassa siksi, että Forssassa ilmastovaikuttamista on pyritty edistämään myös kunnallispoliittisella tasolla. Lisäksi Forssan seudulla ympäristöliiketoiminta sekä -koulutus ovat näkyvästi esillä. Vuonna 2014 Forssan kaupunki lanseerasi uuden järkivihreän kaupunkistrategian, joka painottaa muun muassa ympäristötietoisuutta sekä vastuullisuutta. Järkivihreää …

Otsikko on totta puhutaanpa sitten bisneksestä, ompeluseurasta tai jalkapallosta. Tai sitten siitä tärkeimmästä aikamme haasteesta: ilmastonmuutoksesta. Yksin toimivina olemme melko voimattomia taklaamaan tätä koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskettavaa katastrofia, mutta yhdessä muutumme valtavaksi positiiviseksi muutosrintamaksi. Meitä ei estä mikään muu kuin se, että uskomme asian kuuluvan jollekin toiselle, että ”emme voi mitään”. Mikään ei ole kauempana totuudesta. Meillä on kaikki mahdollisuudet luoda kestävä, kenties jopa luontoa palveleva tapa olla, elää ja vaikuttaa maailmassa.

Miten se sitten tarkalleen ja konkreettisesti tapahtuu, on toisenlaisen ja pidemmän blogikirjoituksen paikka. Joka tapauksessa kaikenlaisen isosti vaikuttavan muutostyön keskiössä on ryhmien toiminnan ohjaaminen uuteen haluttuun suuntaan ja yhteistyön kehittäminen. Moni hieno hanke, tai vaikkapa bändi, on hajonnut sisäisiin erimielisyyksiin ja sitä kautta yhteistyön muuttuessa mahdottomaksi jäävät myös hankkeen hyödyt saamatta ja tulevat biisit säveltämättä. Ihmisillä, yksilöillä, on oltava omistajuus muutosta vaativan asian suhteen ja heillä on oltava ryhmänä yhteinen ymmärrys siitä, mikä on juuri heidän roolinsa asiassa ja millaisia tekoja ja millaista elävän elämän toimintaa se heiltä vaatii. Tämä kaikki edellä mainittu heidän on itse saatava tuottaa, luoda, oivaltaa, suunnitella, muokata, ajatella, keskustella, argumentoida, ideoida, jne., mitä asia nyt kulloinkin vaatii, dialogisesti toistensa kanssa.

Ihmiset eivät kuitenkaan joukkona automaattisesti ja synnynnäisesti kykene kaikkeen edellä mainittuun. Jotta päästään maaliin, mikä tässä tarkoittaa, että viedään muutosta toiminnan tasolle, tarvitaan osallistamisen taitoja, joista myös fasilitointina puhutaan. Mutta mitä se osallistaminen sitten on?

Tässä oma määritelmäni: osallistaminen on väline. Se on ratkaisukeskeisesti tavoitetta kohti etenevää ryhmän viisautta hyödyntävää työskentelyä. Se edellyttää ryhmädynamiikan perusasioiden ymmärrystä, positiivista ihmiskäsitystä, taitoa käsitellä ilmeneviä haasteellisia tilanteita ja hiukan menetelmäymmärrystä. Nämä kaikki taidot ovat opittavissa. Helposti jopa.

Osallistamisen voima on siinä, että aktiivinen osallistuminen herättää ihmisen oman ajattelun ja tietoisuuden. Toiminnallisuus ja kokemuksellisuus jalostavat ryhmässä ajattelusta ja olemassa olevasta tiedosta uusia oivalluksia ja toimintatapoja. Oivallusten sanoittaminen arjen toiminnaksi tekee muutoksesta konkreettista.

Itse en ole vielä keksinyt toimialaa, ammattia tai muuta henkilöryhmää, joka ei hyötyisi osallistamisen taitojen opettelusta. Ilmastonmuutoksen taklaamisessa tai/ja sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumisessa on tehokkaalle yhteistoiminnalliselle kehittämiselle hillitön tilaus! Niin paikallisten aktivistien, naapurustojen, yhdistysten, seurojen, verkostojen kuin kansainvälisten toimijoiden tasolla.

Muutosta ei synny päämäärättömästi diskuteeraamalla ja olemassa olevissa rakenteissa voipuneesti pörräämällä. On suunnattava päämäärätietoisesti ja ratkaisukeskeisesti kohti tulevaisuutta yhdessä, askel kerrallaan. Joka puolella ja eri puolilla maailmaa otetuista pienistä askelista samaan suuntaan syntyy uusi, kestävämpi tapa olla ja elää. Osallistamisen kautta ja avulla meillä on käsissämme onnistuneen muutoksen kestävät avaimet. Onnistunut muutos on tehokas, inhimillinen ja kestävä. Yhdessä on mahdollista rakentaa paikallisin ratkaisuin kestävää tulevaisuutta globaalisti. …