Otsikko on totta puhutaanpa sitten bisneksestä, ompeluseurasta tai jalkapallosta. Tai sitten siitä tärkeimmästä aikamme haasteesta: ilmastonmuutoksesta. Yksin toimivina olemme melko voimattomia taklaamaan tätä koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskettavaa katastrofia, mutta yhdessä muutumme valtavaksi positiiviseksi muutosrintamaksi. Meitä ei estä mikään muu kuin se, että uskomme asian kuuluvan jollekin toiselle, että ”emme voi mitään”. Mikään ei ole kauempana totuudesta. Meillä on kaikki mahdollisuudet luoda kestävä, kenties jopa luontoa palveleva tapa olla, elää ja vaikuttaa maailmassa.

Miten se sitten tarkalleen ja konkreettisesti tapahtuu, on toisenlaisen ja pidemmän blogikirjoituksen paikka. Joka tapauksessa kaikenlaisen isosti vaikuttavan muutostyön keskiössä on ryhmien toiminnan ohjaaminen uuteen haluttuun suuntaan ja yhteistyön kehittäminen. Moni hieno hanke, tai vaikkapa bändi, on hajonnut sisäisiin erimielisyyksiin ja sitä kautta yhteistyön muuttuessa mahdottomaksi jäävät myös hankkeen hyödyt saamatta ja tulevat biisit säveltämättä. Ihmisillä, yksilöillä, on oltava omistajuus muutosta vaativan asian suhteen ja heillä on oltava ryhmänä yhteinen ymmärrys siitä, mikä on juuri heidän roolinsa asiassa ja millaisia tekoja ja millaista elävän elämän toimintaa se heiltä vaatii. Tämä kaikki edellä mainittu heidän on itse saatava tuottaa, luoda, oivaltaa, suunnitella, muokata, ajatella, keskustella, argumentoida, ideoida, jne., mitä asia nyt kulloinkin vaatii, dialogisesti toistensa kanssa.

Ihmiset eivät kuitenkaan joukkona automaattisesti ja synnynnäisesti kykene kaikkeen edellä mainittuun. Jotta päästään maaliin, mikä tässä tarkoittaa, että viedään muutosta toiminnan tasolle, tarvitaan osallistamisen taitoja, joista myös fasilitointina puhutaan. Mutta mitä se osallistaminen sitten on?

Tässä oma määritelmäni: osallistaminen on väline. Se on ratkaisukeskeisesti tavoitetta kohti etenevää ryhmän viisautta hyödyntävää työskentelyä. Se edellyttää ryhmädynamiikan perusasioiden ymmärrystä, positiivista ihmiskäsitystä, taitoa käsitellä ilmeneviä haasteellisia tilanteita ja hiukan menetelmäymmärrystä. Nämä kaikki taidot ovat opittavissa. Helposti jopa.

Osallistamisen voima on siinä, että aktiivinen osallistuminen herättää ihmisen oman ajattelun ja tietoisuuden. Toiminnallisuus ja kokemuksellisuus jalostavat ryhmässä ajattelusta ja olemassa olevasta tiedosta uusia oivalluksia ja toimintatapoja. Oivallusten sanoittaminen arjen toiminnaksi tekee muutoksesta konkreettista.

Itse en ole vielä keksinyt toimialaa, ammattia tai muuta henkilöryhmää, joka ei hyötyisi osallistamisen taitojen opettelusta. Ilmastonmuutoksen taklaamisessa tai/ja sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumisessa on tehokkaalle yhteistoiminnalliselle kehittämiselle hillitön tilaus! Niin paikallisten aktivistien, naapurustojen, yhdistysten, seurojen, verkostojen kuin kansainvälisten toimijoiden tasolla.

Muutosta ei synny päämäärättömästi diskuteeraamalla ja olemassa olevissa rakenteissa voipuneesti pörräämällä. On suunnattava päämäärätietoisesti ja ratkaisukeskeisesti kohti tulevaisuutta yhdessä, askel kerrallaan. Joka puolella ja eri puolilla maailmaa otetuista pienistä askelista samaan suuntaan syntyy uusi, kestävämpi tapa olla ja elää. Osallistamisen kautta ja avulla meillä on käsissämme onnistuneen muutoksen kestävät avaimet. Onnistunut muutos on tehokas, inhimillinen ja kestävä. Yhdessä on mahdollista rakentaa paikallisin ratkaisuin kestävää tulevaisuutta globaalisti. Ja meidän on se tehtävä.


Ilse Manner on Powershift 2016 taustajoukoissa, sillä maailma on pelastettava nyt. Työkseen Ilse valmentaa osallistamista, yhteistyön kehittämistä ja muutosjohtamista. Ilsen missiona on rakentaa uusiutuvaa ja kestävää tulevaisuutta ihmisille, ympäristölle ja yrityksille.